Ralf Långbackan mielestä ohjaajan on oltava löytöretkeilijä eikä keksijä. Uusliberalismi ja itsekeskeisyys ovat hänen mielestään johtaneet nykyiseen projektiteatterin malliin, josta puuttuu jatkuvuus. 
Kuva Janne Rentola.
Ensemble-ajattelu ja yhteisöllisyys ovat kuuluneet alusta saakka Ralf Långbackan omaan teatterimalliin. Esimerkiksi Göteborgissa teatterinjohtaja Mats Johansson halusi rinnalleen Långbackan tapaisen ohjaajan, ja samalla tavalla Långbacka ja Kalle Holmberg toimivat yhdessä 1970-luvun Turun-kaudella. Ohjaajatiimi mahdollisti pitkäjänteisen suunnittelun.
Pirkko Koski: Ensemble-työskentely on ollut monien merkittävien teattereiden selkäranka pitkin 1900-lukua. Siihen perustivat toimintansa esimerkiksi Berliner Ensemble, Piccolo Teatro ja Giorgio Strehler Milanossa, Jean Vilar ja Théâtre Populaire Ranskassa, myöhemmin venäläiset teatterit, muun muassa Taganka. Kaikissa niissä oli saman asian ympärillä toimiva porukka. Malli kelpasi jopa englantilaisille. Ensemble-työ kuului ajan henkeen. Entä nyt?
Ralf Långbacka: 1980-luvun kehitys Euroopassa tuhosi pikkuhiljaa ensemble-ajattelun. Siirryttiin projektiteatterin malliin sekä Broadwayn ja Westendin suuntaan. Muutos lähti poliittisista ja taloudellisista lähtökohdista, uusliberalismista ja egosentrisyydestä, minä-ajattelusta. Projektiteatterissa ohjaaja kiinnitetään yhtä teosta varten, jatkuvuutta ei ole.
Ensemble tarkoittaa yhteistä kehittymistä. Kalle Holmbergin kanssa toimme Turkuun mukanamme kuusi näyttelijää. Oli tärkeä saada kokoon ryhmä, jolla on samoja ajatuksia; se oli kuin hiiva taikinassa.
Ensembletyö jatkuu edelleen esimerkiksi KOM-teatterissa, joka on säilyttänyt sen muutosten kautta. Se on mahdollista pienissä teattereissa, mutta vaikeaa suurissa.
Kun ohjaat ensi kesänä Macbethin Savonlinnan oopperajuhlille, sinulla on takanasi lähes kuusikymmentä vuotta teatterin ammattilaisena. Millaisena näet oman kehityksesi tuona aikana?
Näen urani kolmena jaksona. Ensin perehtyminen saksalaiseen teatteriin vuosina 1956–1957, 1960-luvun vuodet johtajana Åbo Svenska Teaterissa, ohjaajana Kansallisteatterissa ja Svenska Teaternissa. Neljä vuotta Göteborgin kaupunginteatterissa olivat oppi- ja kehitysvuosia, nuoren miehen tuloa teatteriin. Aikaan sisältyi vuosittain 5-6 ohjausta ja valtavasti työtä. Silloin muodostui kuva siitä, mihin teatterissa piti pyrkiä.
Luulen, että 60-luvun puolivälissä minulla oli jonkinlaista vaikutusta teatterimme uuteen kehitykseen.
1970-luvun alussa alkoi lähes kaksikymmentä vuotta kestänyt toinen periodi, johon sisältyivät muun muassa Turun kaupunginteatterin ja Helsingin kaupunginteatterin vuodet. Ohjausten määrä pysyi edelleen suurena. Tavoitteenani oli toteuttaa nuoren miehen unelmia taiteellisesta teatterista, jonka suuntaviivat esitin myöhemmin kirjassani Muun muassa Brechtistä.
Olisin halunnut perustaa pienemmän teatterin, joka ei olisi ollut sidottu suureen järjestelmään, mutta en pitänyt sitä mahdollisena. Työskentelin pääasiallisesti suurissa teattereissa.
Lähdettyäni Helsingin kaupunginteatterista vuonna 1987 tein lopullisen päätöksen. Luovuin ajatuksesta, että pystyisin näissä olosuhteissa luomaan kokonaisvaltaisesti toimivaa teatteria. Siihen asti olin tehnyt teatteria, sen jälkeen olen tehnyt teatteriesityksiä.
Pääasiallisesti halusin olla ohjaaja. Teatterin johtajana toimin vain voidakseni luoda itselleni ja muille mahdollisuudet tehdä työtä halutulla tavalla. Muutos ryhtyä vapaaksi taiteilijaksi oli jyrkkä mutta ei ole kaduttanut.
Lähes puolet 25 viimeisen vuoden ohjauksistani on hämmästyttävästi ollut oopperaohjauksia, ja yhtä hämmästyttävästi suomenkielisiä ohjauksia on ollut vain yksi, Kuningas Lear Tampereen Työväen Teatterissa. Osittain syynä on ollut se, ettei ohjauksiani ole haluttu, osittain se, etten ulkomaisten ohjausten jälkeen ole perhesyistä ollut halukas matkustamaan Suomessa Helsingin ulkopuolelle.
Lue Pirkko Kosken haastattelu kokonaisuudessaan Teatteri&Tanssista 3/2013.
Osittain syynä on ollut se, ettei ohjauksiani ole haluttu, osittain se, et-ten ulkomaisten ohjausten jälkeen ole perhesyistä ollut halukas matkustamaan Suomessa Helsingin ulkopuolelle.
Etusivun kuva Laura Malmivaara.
