Toissakertaisen Teatteri&Tanssi-lehden kolumnissa olleen Kaamos–pojanpoikani äiti Elsa sai pahan issiassäryn, joka vaivalloitti vauvanhoidon. Alle kaksivuotiaskin painaa paljon, ja sen kantelu kävi mahdottomaksi. Lääkärit eivät voineet mitään. Lepoa ja kipupillereitä.
Lähdimme podologi Antti Hakalan luokse Museokadulle. Hakala on keksijä, joka on kehittänyt tehokkaan konstin kaikkien rankasärkyjen parannukseksi. Hän korjaa pohjallisillaan väärän kävelyasennon, josta kivut johtuvat. Ihminen paranee sietämättömistä säryistään kävelemällä! Elsa klinkkasi klinikalle, ja Hakala teki havaintojaan kengänpohjista ja mittasi Elsan sääret.
”Suurin osa kivuista johtuu siitä, että ihmisillä ovat eripituiset sääret.” Hän väittää parantaneensa pohjillaan myös migreenejä, nivelrikkoja ja reumoja.
Olen itse kokenut Hakalan ihmepohjalliset, koska parannuin niillä täysin polvi- ja selkäkivuistani. Tuskissani törmäsin kadulla tuttuun, joka kehotti menemään Hakalalle. Kun sain tallat alle, päivän kävelyllä kivut katosivat.
Hakalan pediterapiassa ovat vaivoistaan päässeet kuuluisat urheilijat ja isokenkäisetkin, mutta Hakalasta vaietaan. Kirjoitin hänen keksinnöstään Voima-lehteen, ja heti ranka-ammattiliitto rankaisi juttuani kielteisellä vastineella, koska Hakalan konstia ei ole ”tieteellisesti todistettu”. Minähän en välitä olenko epätieteellisesti terve, kunhan kivut pysyvät poissa!
Hakala väittää parantaneensa yli 17 000 tapausta, kaikki on arkistoitu. Hän on laskenut säästäneensä valtiolle yli 100 miljoonaa euroa! Tämä alkaa jo pyörryttää. Olenko keskellä salaliittoa vai farssinäytöstä? Miksi Hakalan menetelmää ei sitten tieteellisesti tutkita? Onko sairaus niin kova bisnes, että terveys ei kannata?
Hakala on tehnyt omaperäisen keksinnön ohi virkaportaitten kuten ITE –taiteilijat, jotka keksivät umpimähkään taiteensa pystymetsästä ja saattavat päihittää nykytaiteilijat. Tulee mieleen Ilmari ”Imppu” Salminen Petäjävedeltä, jonka symmetriset tussitikitykset tuntuvat sisältävän kytkentäkaavion kosmokseen. Keksijän aivot toimivat samankaltaisesti kuin taiteilijoilla: täsmäkaoottisesti. Kuten taiteilijat, keksijätkin sanovat saavansa ideansa unissaan.
Joku on nähnyt aikoinaan unta pyörästä. Keksijöiden varassa maailma pyörii. Miksi he ovat siis vaarallisia? Koska he voivat kertaheitolla pyyhkäistä pois kokonaisen ammattikunnan. (Kuinka monta uutta ammattikuntaa Leonardo da Vinci mahdollisti keksinnöillään?) Näin on aina ollut, ja näin on tuleva. Eikä keksijöitä kasva virallisten innovaatiokurssien puussa, vaan keksijät ovat individejä, jotka näkevät vanhan systeemin lävitse ja tietävät, että keinottelijat ovat valmiina varastamaan heidän ideansa. Keksijät saavat paljon vähemmän apurahoja kuin taiteilijat, vaikka he muuttavat konkreettisesti maailmaa.
Nyt tarvittaisiin kipeästi uutta Nicola Teslaa! Hänhän päihitti Edisonin vaihtovirrallaan (Onkohan AC/DC jyrinäbändin nimi kunnianosoitus tälle Mr. Sähkölle?), keksi radion ja kehitti laitteistoa, millä olisi kuulemma voinut jakaa ilmaista sähköä ympäri maailman. Sehän torpattiin, koska sillähän kenties olisi ohitettu koko voimalateollisuuden ruma historia. Kosket riehuisivat vapaina, uraani pysyisi maan sisässä, ja öljyä ei tarvitsisi pumpata. Tsernobylejä ei tarvitsisi pelätä, eikä Nigeriaa tuhota. Voi herttanen sentään tätä vekkulia ihmiskuntaa! Ei ihme, että Teslan ja monen muun tosineron keksinnöt on haudattu syvälle, koska kaikki rakastavat rahastusta.
Mutta eivätkö juuri sähkö, raskas teollisuus ja raha ole ne pahimmat maanvaivat? Niiden tilalle on nyt jonkun nerokkaan unennäkijän keksittävä se ratkaiseva yllärimylly, joka päästää meidät kaikista vaivoista.
Palatkaamme lopuksi näistä huru-unelmista maan tasalle: Paraneeko Elsan selkä ihmepohjilla, vai meneekö keksinnöltä pohja pois?
Erkki Pirtola
