Yhdestoista Sivuaskel-festivaali toi Zodiakin näyttämöille kansainvälisiä vieraita, joiden tanssiteoksia yhdistää queer-esitystaiteen tyyli, ruumiin moniulotteisuus. Sukupuolittuneita rooleja ja kuvia valjastetaan uuteen käyttöön.
Queer-teokset myös keskustelevat vapautuneemmin yleisön kanssa. Ilmapiiri saa katsojan herkemmin osallistumaan esityshetkeen; pomppimaan lavalle ja puhumaan esiintyjille.
Tämä näkyy eritoten Keith Hennessyn esityksissä. Yhteistyö Almost pyrkii improvisoinnilla vapautumaan sekä vapauttaamaan katsojan. Crotch on tanssinhistorian keskellä soiva henkilökohtainen surulaulu, joka herkistää näyttämön yhteiseksi kiputilaksi.
Sivuaskeleen kiinnostavimmat esitykset nähtiin kuitenkin tänä vuonna Pannuhallissa.
Ann Liv Youngista varoitetaan etukäteen; hän kuulemma hyökkää yleisönsä kimppuun. Lavalla odottaa kuitenkin levollinen merenneito. Jättimäinen pyrstö lepää puhallettavan uima-altaan pohjalla. On tyyntä ennen myrskyä.
Lujan musiikin tahdittama alkukohtaus keskeytetään useasti ja aloitetaan aina alusta. Tämä näyttämöllä ohjaaminen on ominaista kaikille festivaalin teoksille. Esityksen ja ihmisen keskeneräisyyttä ei peitellä.
Mermaid Show on kauhunomainen kabaree, joka koostuu pop-lauluista, kansantarinoista ja nyrjähtäneestä erotiikasta. Kun Young lopulta syöksyy sylkemään raakaa kalaa päällemme, repeytyy tila kahtia paniikista. Osa juoksee karkuun, osa kerääntyy ihailemaan.
Young ei vaadi katsojilta läheskään niin paljon kuin itseltään. Merenneito on silmin nähden raskas rooli, mihin verrattuna Youngin tapa viedä katsoja mukavuusalueen ulkopuolelle on harmittoman hellä.
Esitys päättyy kaupallisiin kalamarkkinoihin, joissa myydään matkamuistoja ja yhteiskuvia merenneidon kanssa. Hetki sitten pakokauhua lietsonut Young poseeraa nyt katsojien kainalossa kuin perverssissä Disneylandissa.
(M)imosa on historiasta ja seksuaalisuudesta ammentava teos, jossa voguen ja queerin perinteet limittyvät nykyhetkeen. Esitys on tanssisoolojen ja monologien soljuva jatkumo, joka tutkii mennyttä aikaa katsoen samalla tulevaan.
Neljä tanssijaa esittää kukin Mimosa-hahmoa omasta historiastaan käsin. Esiintyjien ilmaisu on karismaattista, kirkasta sekä rehellistä. Heihin on helppo samaistua, heidän kanssaan helppo nauraa.
Marlene Monteiro Freitas tulkitsee dragina Princen Darling Nikkin niin alkuvoimaisella intensiteetillä, että sopii puhua vallankaappauksesta. Tämä on queer-esitystaidetta vaikuttavimmillaan; otetaan sukupuolirooleja ja kokonaisia kulttuurisia käsitteitä haltuun eikä vain leikitellä niillä.
(M)imosan näyttämöllä käytävä kamppailu itsensä löytymisen ja onnistumisen kanssa on meille kaikille tuttu. Katsojat hyvästelevät esityksen taputtamalla seisaaltaan. Elämänmittainen ja -makuinen teos sinetöi tämän harvinaisen koskettavan festivaalin.
Kuva Paula Court.
Niko Hallikainen
Sivuaskel-festivaali, Zodiak, 6.–10.2.2013
Almost. Esitys Keith Hennessy & Jassem Hindi.
Crotch. Esitys & installaatio Keith Hennessy. Ääniteknikko Jassem Hindi.
Mermaid Show. Visuaalinen suunnittelu, valosuunnittelu & tuottaja Ann Liv Young. Esiintyjät Ann Liv Young, Michael A. Guerrero, Stiven Luka & Andrew Whipple. Puvut: Ann Liv Young & The Mertailor. Äänet Ann Liv Young & Michael A. Guerrero.
(M)imosa – Twenty Looks or Paris is Burning at The Judson Church. Koreografia & esiintyjät Cecilia Bengolea, François Chaignaud, Trajal Harrell & Marlene Monteiro Freitas. Valot Yannick Fouassier.
Etusivun kuva Paula Court.
