Yhden avaimen Turun kaupunginteatterin tuoreeseen Aavesonaattiin tarjoaa sveitsiläisen Arnold Böcklinin klassinen maalaus Kuoleman saari, joka innoitti August Strindbergin kolmatta kamarinäytelmää. Böcklinin symbolismi johdattelee pitkälle arkikokemuksen rajojen yli. Siinä kairaudutaan unen ja valveen väliin, itseään ja tietoisuuttaan etsivän ihmisen oikullisiin pohdintoihin.
Kuva Robert Seger.
Juha Siltanen tuo Strindbergin henkilöt näyttämölle tarkasti ja vivahteikkaasti, yhä uusia yllätyksiä rakentaen. Tuloksena on intensiivinen, puhdaspiirteinen ja tenhoavan kirkas esitys, joka välittää Strindbergin myöhäistuotannon suuret teemat.
Sopukan tila täyttyy toimivasti; myös parvi ja katsomon sivustat tulevat tehokkaaseen käyttöön. Tässä tilassa syntyy salaperäisen johtaja Hummelin pienoismaailma, johon kuuluu lähipiirin alituinen tarkkailu ja ristiriitaisena näyttäytyvä vallankäyttö. Pekka Laihon jylhästi hahmottelema Hummel saa vastaparikseen Markku Riutun energisen ja toimeliaan ylioppilas Arkenholzin.
Siltasen näyttämömaalauksessa todellisuuden rajat sekä hämärtyvät että avartuvat. Sonaatin aaveilla on selväpiirteinen suhteensa eläviin ja reaalisesti olemassaoleviin ihmisiin. Tästä asetelmasta kumpuavat ennen kaikkea pelot, jotka saavat kaikupohjansa petoksesta ja itsepetoksesta, taustalla rahan ja taloudellisten siteiden punokset.
Oikullisesti toisiaan seuraavat rajojen ylitykset takaavat esityksen koskettavuuden. Henkilöiden harhoista huolimatta tulkintaa luonnehtii merkillinen, vapauttava tunnelma.
Aavesonaatti rakentaa armottoman matkan kätkettyjen syntien, väärien tekojen ja kasvavan teeskentelyn maailmaan. Kiristyksen välikappaleeksi kelpaa jopa muumio, joka kuvastaa Strindbergin kamarinäytelmän hurjinta ulottuvuutta. Aaveita ovat jo naamiotkin niin konkreettisesti kuin vertauskuvallisestikin, kun niitä käytetään vääristelyn apukeinoina.
Aavesonaatti sisältää värikkään henkilögallerian, joka liikkuu monissa yhteiskunnallisissa kerroksissa. Useimpien roolikuvien näennäinen suppeus suuntaa päähuomion Siltasen ohjauksen hallittuun, yksityiskohtia myöten tarkkaan kokonaisuuteen. Samasta kertoo kommentoidun suomennoksen tunnontarkka viimeistely. Käännös ansaitsisi myös painoasun, sillä se kuuluu suomennoskirjallisuuden historian kärkikaartiin.
Jouko Grönholm
Turun kaupunginteatteri: Aavesonaatti. Teksti August Strindberg. Suomennos ja ohjaus Juha Siltanen. Lavastus Markus Tsokkinen. Puvut Tuomas Lampinen. Valot Jarmo Esko. Äänet Tuomas Rissanen. Naamiointi Anna Nurminen. Rooleissa Laura Eriksson, Eila Halonen, Ulla Koivuranta, Pekka Laiho, Juhani Niemelä, Marja Pesonen, Ari Piispa, Kimmo Rasila, Ulla Reinikainen, Markus Riuttu, Riitta Selin, Jukka Soila ja Mervi Takatalo. Ensi-ilta Sopukassa 22.11.2012.
