Maija Hirvaselle koreografia on ajattelutapa. Teoksissaan hän haluaa mennä kohti katsojaa ja tarjota vapauden mahdollisuuksia. Uusimman teoksen, For those who have time, päänäyttämö on katsojan mieli.
Helsinkiläiskoreografi Maija Hirvanen tunnetaan yhteiskuntaa tarkasti havainnoivista, fyysistä konkretiaa sekä käsitteellisyyttä hervottoman hauskasti ja raikkaasti yhdistävistä esityksistään. Viimeisin teos, yhdessä Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-Kalleisen kanssa toteutettu Olisinpa oppinut tämän koulussa… nähtiin osana Keravan uuden Taide- ja museokeskus Sinkan avajaisnäyttelyä, Palikkaoopperaa. Avoimen kutsun kautta mukaan tulleet osallistujat työstivät aiheitaan taiteilijoiden kanssa, ja opettivat niitä museovieraille. Tunneilla saattoi muun muassa oppia ymmärtämään maailmaa toisen eliölajin, kuten lieron, näkökulmasta tai saada opastusta, kuinka surra julkisesti.
”Teoksessa keskeistä on erilaisten ihmisten jakama intiimi tilanne. Opetusaiheet ovat henkilökohtaisia ja kumpuavat koulukokemusten ja sen jälkeisen elämänpolun välisestä jännitteestä. Opettajina toimivat osallistujat jakavat yleisön kanssa asioita, joiden oppiminen jo koulussa olisi helpottanut heidän elämäänsä”, Maija Hirvanen kuvailee.
Hirvasta kiinnostavat uudelleen oppimisen mekanismit.
”Ihmisellä on mahdollisuus olla ikuinen oppija. Kun jonkin asian toistaa sata kertaa, siitä jää jälki. Tuhannen toiston jälkeen taito on jo opittu. Uudelleen oppimisessa piilee vapaus, jota emme aina huomaa tai ymmärrä.”
Olisinpa oppinut tämän koulussa… ei pyri olemaan peruskoulukriittinen teos. Hirvanen, Kalleinen ja Kochta-Kalleinen eivät halunneet kuitenkaan ottaa koulun kaavoja itsestään selvänä, vaan suhtautua oppimistilanteisiin leikkimielisesti.
Lue loput artikkelista Teatteri&Tanssi-lehden numerosta 6/2012.
Maija Karhunen
Kirjoittaja on tanssin ja viestinnän opiskelija
Etusivun kuva Ari-Pekka Sinikoski.
