Nero, Jeesus, hippiguru, ihmelapsi, kansanvillitsijä, poliittinen agitaattori ja oopperan kauhukakara. Maailmankuulu ohjaaja Peter Sellars tavoittelee demokratiaa ja runollisuutta. Hän tekee teatteria rahan valtaa vastaan.

Amerikkalainen ohjaaja Peter Sellars, 55, ansaitsi maineensa omaperäisillä ooppera- ja teatteriohjauksillaan, jotka oli sijoitettu nykyaikaan. Paitsi teatteri- ja oopperaohjaajana hän toimii myös maailman taiteiden ja kulttuurien professorina Kalifornian yliopistossa UCLA:ssa ja osallistuu aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun.

”Jos tunnet pitkästyväsi, olet itse pitkästyttävä.” Tällaisia lausahduksia sekä Sellarsin luentoja, haastatteluja ja ohjauksia voi kuunnella ja katsoa YouTubesta, josta saa hyvin käsityksen tämän pittsburgilaissyntyisen ohjaajan ajattelusta.

Sellars luo ympärilleen voimakkaan hartaan, lähes uskonnollisen ilmapiirin, ja sanottavaa riittää vaikka koko seurakunnalle. Ei ole mikään ihme, että Sellars herättää myös närkästystä. Häntä on syytetty muun muassa alkuperäisten taideteosten väheksymisestä. Hänen poliittiset kannanottonsa ovat suututtaneet arvostelijoita haukkumaan häntä jopa amerikkalaisen yhteiskunnan syöväksi.

Sellarsin ohjaus Tristan ja Isolde nähtiin puolinäyttämöllisenä versiona Juhlaviikoilla. Kuva Kira Perov.

Haastattelussa minua vastapäätä istuu mitä lempein, lämpimin ja älykkäin ihminen. Hän halaa jokaista keskustelukumppaniaan kuin Äiti-Amma konsanaan eikä aistittavissa ole silti pienintäkään valheellisuutta. Peter Sellars on läsnä, tosissaan.

Ohjaaja Peter Sellarsia ei pidä sekoittaa edesmenneeseen näyttelijään Peter Sellarsiin. Molemmat ovat alallaan maailmankuuluja, mutta ohjaaja-Sellars tunnetaan lähinnä ammattipiireissä. Läpimurtonsa hän teki sovittamalla klassisia oopperoita moderniin kontekstiin.

Mozartin Don Giovanni vuonna 1991 räjäytti pankin. Sellarsista tuli saman tien oopperamaailman kauhukakara, kun hän uskalsi sijoittaa klassikko-oopperan tapahtumapaikaksi New Yorkin Harlemin.

Tuohon aikaan ratkaisu oli ennen näkemätön, ja televisioitu esitys on sittemmin vaikuttanut ohjaajiin kaikkialla maailmassa. Don Giovannia voi käydä katsomassa YouTubessa ja samalla huomata, miten vähän vuonna 1991 taltioitu teos nykykatsojaa hämmästyttää.

Sittemmin Sellars on laajentanut ohjaustapojaan ohi ja yli nykyaikakokeilujen. Hänen mielestään vanhan teoksen nykyaikaan sijoittaminen oli tärkeää silloin, kun nykyooppera ei ollut vielä voimissaan. Nyt se on.

Pian Mozart-sarjansa jälkeen Sellars aloitti hedelmällisen yhteistyön amerikkalaisen säveltäjän John Adamsin kanssa. Sellars on ohjannut Adamsin nykyaikaan sijoittuvat oopperat Nixon in China, Klinghoferin kuolema ja Doctor Atomic. Adamsin oopperat ovat sisällöltään ja tapahtumiltaan aitoja nykyoopperoita, joten Sellarsin ei ole enää tarvinnut tehdä vanhasta uutta.

”Minusta on tärkeää, että ooppera ei ole kuriositeetti tai näköispatsas, vaan sillä on mahdollisuus olla ajankohtaista niin musiikillisesti kuin tapahtumallisesti.”

Kun tutustuu ohjaajan viime vuosien töihin, käy ilmi, että nyky-Sellars on jotain muuta kuin rajojen rikkoja. Hänen työtään voisi kuvailla sanoilla elitistinen, demokraattinen ja runollinen.

Sellarsin epätavallisen sydämellinen käytös ja keskusteluihin uppoutuminen muistuttavat vielä hänen kauhukakaramaineestaan, kuten myös hänen ulkomuotonsa. Pienikokoinen Sellars pukeutuu androgyynisti värikkäisiin vaatteisiin, käyttää pitkiä, rukousnauhoja muistuttavia puuhelminauhoja, ja hänellä on huomiota herättävä punk-henkinen pystytukka.

Lue artikkeli kokonaisuudessaan Teatteri&Tanssi-lehden numerosta 6/2012.

Päivi Loponen-Kyrönseppä

Kirjoittaja on musiikin maisteri ja sekatyöläinen.

Etusivun kuva Kira Perov.