Mitä yhteistä on kevään kolmella historiaan sijoittuvalla musiikillisella näyttämöteoksella? Kristina från Duvemåla, Kilpakosijat ja Puhdistus todistavat vastakkaisin tyylein, miten kerrostamisen ja etäännyttämisen voima toimii musiikkiteatterissa.
Kristina från Duvemålassa suomalaiset ja ruotsalaiset näyttelijät ovat hitsautuneet tiiviikis ensebleksi. Kuva Cata Portin.
.
Svenska Teaternin Kristina från Duvemåla, Oulun kaupunginteatterin Kilpakosijat ja Suomen Kansallisoopperan Puhdistus eivät ole lähtökohtiensa erilaisuuden vuoksi toimivin mahdollinen vertailuaineisto musiikkiteatterin mahdollisuuksien hyödyntämisestä. Teoksia yhdistää kuitenkin se, että kaikilla on kansaa kuvaava kirjallinen alkulähde, jota viedään musiikin ja näyttämötoiminnan keinoin aivan omaan suuntaansa.
Kristina från Duvemåla perustuu Vilhelm Mobergin romaanisarjaan Maahanmuuttajat, joka kertoo ruotsalaisten Amerikan-siirtolaisten unelmista ja todellisuudesta. Kilpakosijat on Maiju Lassilan (tosielämässä Algot Untolan) kansankomedia savolaisen isän ja pojan morsiamen hakumatkasta. Puhdistus taas seuraa melko uskollisena Sofi Oksasen menestyskirjaa virolaisten traumaattisesta neuvostomenneisyydestä.
Kaikissa kolmessa teoksessa musiikin käyttö on omalla tavallaan kekseliästä, ja sen rooli on keskeinen määrittäessään esityksen suuntaa ja tekstin peilauksia. Musiikkidramaturgiasta voi löytää kolme mallia: tunteiden tiivistys runoon ja melodiaan (Kristina), numeroilla irrottelu ilman syvällisempiä päämääriä (Kilpakosijat) ja draaman integroiminen orkesterin luomien tilojen kautta (Puhdistus).
Kansanmusiikista ponnistaen. Sekä Kristinan että Kilpakosijoiden sävelmaailma on kansanmusiikkipohjaista. Benny Anderssonin ja Sari Kaasisen työt löytävät toisensa ruotsalaisen pelimannimusiikin keinunnassa. Anderssonilla se on lähtökohta, Kaasisella karjalaisen poljennon sivumaku.
Musiikin rooli kokonaisuuden kuljettajana on teoksissa kuitenkin aivan erilainen. Kristina från Duvemåla on läpisävelletty, lähes oopperallinen kokonaisuus, joka karsittunakin versiona kestää neljä tuntia ja sisältää lähes 40 laulunumeroa saumattomasti yhteen hitsattuna. Kilpakosijat sen sijaan on iltamaperinteestä ponnistava laulunäytelmä, jossa musiikilla on etäännyttäjän rooli komediakohelluksen keskellä.
Broadwaytä ja puskafarssia. Vaikka Kristina från Duvemåla käsittelee traagisiakin asioita, köyhyyttä, uskonnollista sortoa ja uuden maailman koettelemuksia, siitä välittyy periruotsalainen hyvänolon tunne, parantava empatia ja yhteisöllisyyden voima. Tämä korostuu Lars Rudolfssonin ohjaamassa esityksessä. Suomenlahden eri puolilta tulevat näyttelijät hitsautuvat yhteen hiileen puhaltavaksi ensembleksi. Suomen- ja riikinruotsi sekoittuvat charmantisti.
Ohjaus pysyy realismin poluilla. Sikäli Jeesuksen ilmaantuminen Ulrika-huoran kastajaisiin olisi saman tien voitu leikata pois. Lavastajaksi on saatu Broadway-veteraani Robin Wagner, jonka käsissä pieni näyttämö muuttuu taikaluukuksi. Tähdet nousevat, laivat lähtevät, vilja alkaa nousta kivisestä maasta, koivikot tuoksuvat pohjoista juhannusta. Linus Fellbom käyttää klassisia valaistuksen keinoja tilailluusioiden luomiseksi. Lena Josefssonin koreografian jää taustalle, vaille omaa identiteettiä.
Kilpakosijoissa ei ole tavoiteltukaan korrektia musikaaliformaattia, vaan lähtökohta on metsäsuomalainen. Tommi Auvisen ohjauksen tavoitteena on ollut tuoda Lassilan savolaisjuntit lavalle historiallisina näköisversioina, kaikkine kliseineen. Tuntui kuin olisi katsonut kesäteatterien puskafarssia. Epäilen, onko tämä oikea tapa tehdä tykö suomalaista musikaalia uudelle yleisölle. Ainakin näkemässäni esityksessä yleisön keski-ikä oli huomattavan korkea.
Jäätävät kuvat. Ajatus Sofi Oksasen Puhdistuksen tuomisesta oopperalavalle ei tuntunut kovin lupaavalta. Mitä uutta taidemuoto voisi tuoda jo kirjana ja teatterina menestyneeseen teokseen? Esityksen katsottuani epäilyt hälvenivät, sillä toteutus on väkevää musiikkiteatteria. Se toimii yllättävästi omillaan – kiteyttää, yleistää ja kerrostaa asioita tavalla, johon vain ooppera pystyy. Ihmisen sisäiset ja ulkoiset pirut nousevat virolaisesta historiasta universaaleiksi.
Virolainen Jüri Reinvere on sekä säveltänyt oopperan että tehnyt siihen libreton. Suurin dramaturginen ero kirjaan on se, että Aliiden salaisuus, sisaren ilmiantaminen, tuodaan esiin jo aikaisemmin. Se on tarpeen, sillä ooppera vaatii vähän mutkia suoriksi. Runoilijanakin tunnettu Reinvere tiivistää ja valikoi taitavasti niin, että musiikille ja pinnanalaisten asioiden väijymiselle jää tilaa.
Eri aikatasoissa liikkuminen hoituu oopperassa juohevasti, ja laulu antaa mahdollisuuden karakterisoimiseen, joka tunkeutuu sanojen ja realismin taakse. Usein tunteet tukahdutetaan. Pääosan jakaminen kahden erilaisen sopraanon, lyyrisen (nuori Aliide) ja dramaattisen (vanha Aliide) kesken antaa mahdollisuuksia laajentaa ilmaisuskaalaa.
.
Lue Harri Kuusisaaren kirjoittama kolmen teoksen vertailu kokonaisuudessaan Teatteri&Tanssin numerosta 4/2012.
.
Suomen Kansallisooppera: Puhdistus. Libretto (Sofi Oksasen teoksen pohjalta) ja sävellys Jüri Reinvere. Ohjaus Tiina Puumalainen. Lavastus Teppo Järvinen. Puvut Marjaana Mutanen. Musiikinjohto Paul Mägi.
.
Svenska Teatern: Kristina från Duvemåla. Musiikki Benny Andersson. Käsikirjoitus (Vilhelm Mobergin pohjalta) ja ohjaus Lars Rudolfsson. Sanoitus Björn Ulvaeus. Lavastus Robin Wagner. Puvut Kersti Vitali. Koreografia Lena Josefson. Musiikillinen johtaja Hans Ek.
.
Oulun kaupunginteatteri: Kilpakosijat. Teksti Maiju Lassila. Sävellys Sari Kaasinen. Ohjaus Tommi Auvinen. Koreografia Jouni Prittinen. Lavastus Erkki Saarainen. Puvut Pasi Räbinä. Musiikin johto Kaisa Ristiluoma. (Kantaesitys Kuopiossa 2011)
Etusivun kuva Puhdistus-oopperasta. Kuva Stefan Bremer.
