Donald Hutera, 55, on Lontoossa asuva amerikkalainen taidekriitikko, joka rakastaa suomalaista tanssitaidetta. Hänet tunnetaan hyvin myös kaikissa eurooppalaisissa tanssikeskuksissa.

”Löydän sanat jokaiseen kritiikkiini, koska harrastan sanakirjojen lukemista. Se oli aikoinaan myös Gene Kellyn harrastus”, hän kertoo.

Hutera kirjoittaa vakituisesti The Times-, Dance Europe – ja Animated-lehtiin sekä satunnaisesti muihin julkaisuihin. Kansainvälisen freelancerin ura on jatkunut jo 35 vuoden ajan. Hän vetää myös yleisökeskusteluita, pitää esitelmiä ja vaikka tanssiikin itse, jos on tarpeen. Huteran kiinnostuksen kohteena ovat kaikki esittävät taiteet. Suomalaiset tuntevat hänet tanssikriitikkona, mutta hän seuraa myös puheteatteria, musikaaleja, sirkusta, performansseja – mitä tahansa.

Kuva Sara Nyberg.

”Kriitikko on katsoja, joka tarkastelee esitystä tavallista teatterissakävijää tarkemmin. Tanssiarvostelijan taas tulee olla kuin etsivä, löytää jokainen johtolanka,” hän määrittelee.

Arvostelijana Huteran pyrkii oivaltamaan teoksen ytimen, tekijöiden viestin elämästä ja olemassaolosta. Hän pohtii, miksi teos on tehty ja miten ja mitä vaikutuksia sillä on katsojiin.

Yksittäistä esitystä Hutera kuvaa suhdekolmioksi, jonka kärjissä ovat esiintyjä, ammattikatsoja ja tavallinen katsoja. Jokainen kolmesta katsojatyypistä haluaa ja tarvitsee asioita toisiltaan.

”Saan kolmion yhteydestä voimaa jatkaa. Olen kulttuuriteollisuuden osatekijä.”

Varsinaista kirjoittamistyötä Hutera pitää dokumentointina, sillä lukijat eivät välttämättä pääse esityksiin eri puolille maailmaa. Hutera kiertää vuosittain erityisesti Keski-Eurooppaa, mutta esimerkiksi viime vuonna hän vieraili myös Taiwanissa. Teatteria ymmärtää hänen mielestään parhaiten tekijöiden omassa maassa.

Hutera sanoo tunnistavansa Suomessa tehtyjen töiden erityislaatuisuuden. Hän rakastaa lahjakkuutta ja luovia ihmisiä, jotka kyseenalaistavat itsestäänselvyyksiä. Hänen lempitanssijansa tulevat Suomesta. Nopeasti löytyvät nimet Katri Soini, Carl Knif ja Ninu Lindfors.

Lue Sara Nybergin kirjoittama artikkeli kokonaisuudessaan Teatteri&Tanssin numerosta 4/2012.

Etusivun kuva Sara Nyberg.