Baltiski Domin ensimmäinen projekti Adin oli yhteistyö moskovalaisen Teatr.docin kanssa. Se esitteli pietarilaisyleisölle kaupunkilaisten videohaastatteluja sekä niiden pohjalta luotua dialogia. Puhuttiin elämästä, rakkaudesta, siitä mikä ilahduttaa, mikä pelottaa. Tämä pietarilaisten tyyppien kollektiivinen muotokuva oli kuin Dostojevskin ihmisgalleriasta.

Adinin ensi-illan jälkeen Baltijski Domin johtaja Sergei Šub, taiteellinen johtaja Marina Beljajeva ja projektin kuraattori Aleksi Platunov kutsuivat Natalia Mikovan mukaan projektiin. Häneltä haluttiin aiheita seuravaan esitykseen. Mikova on koulutukseltaan teatterin tutkija, työskennellyt 30 vuotta televisiossa ja kirjoittanut käsikirjoituksia Pietarin dokumenttielokuvastudiolle.

”Ehdotuksistani valittiin teema, joka kuvasi antifasistien ja skinien välistä väkivaltaa.”

Mikova kertoo olleensa pitkään kiinnostunut nuorison epävirallisista ryhmistä, sillä ne toimivat Pietarissa aktiivisesti. Kuusi vuotta sitten Nevskillä tapettiin filosofian opiskelija, antifasisti Timur Katšarov. Häntä puukottiin, kun hän oli ystävineen ruokkimassa kodittomia ”ruokaa pommien sijaa” –tempauksen yhteydessä. Tappajat olivat nuoria natseja. Heidät saatiin kiinni ja tuomittiin eri pituisiin vankeusrangaistuksiin.

Baltiski Dom valmistelee kolmatta esitystä työnimellä Allegro. Se tapahtuu Pietarin ja Helsingin välisen junan vaunussa. Tämäkin teos perustuu haastatteluihin ja dokumenttiaineistoihin.

”Junassa matkustaa ennen sotia Suomessa syntyneitä ja viime vuosina Suomeen muuttaneita venäläisiä. Vaunussa on myös Pietarissa työskenteleviä suomalaisia ja pietarilaisia, jotka ovat menossa Suomeen pariksi päiväksi. Ajatuksena on, että miten monimutkaisia suhteemme ovatkin, olemme naapureita ja pysymme sellaisina. Meitä kiinnostaa suomalaisten suhtautuminen venäläisiin maahanmuuttajiin ja se, mitä venäjänkieliset asukkaat ajattelevat Suomesta.”

Suomi on aina kiinnostanut Mikovaa, hänhän asuu Pietarissa, jossa Suomen läsnäolo tuntuu koko ajan. Lomat hän viettää Kannaksella vanhassa suomalaisessa talossa:

”Käymme ystävättäreni kanssa katsomassa suomalaisten talojen kivijalkoja, säälittelemme villiintyneitä ja hylättyjä puutarhoja. Allegroon tulee Kannakselle ja Laatokalle sodan jälkeen siirrettyjen ihmisten haastatteluja. Siinä on myös katkelmia Grigori Petrovin utopistisesta teoksesta Suomi. Valkoliljojen maa (1925). Kirjasta tuli aikanaan bestseller Balkanilla ja Turkissa. Nyt teos tuntuu vähän naiivilta ja paatokselliselta, mutta se kuvastaa liberaalin venäläisen älymystön suhtautumista Suomeen 1900-luvun alussa.”

Allegron harjoitusten pitäisi alkaa jo huhtikuussa, ensi-ilta on määrätty syksyn teatterisesongin alkuun. Yhteistyömahdollisuuksista Korjaamo Teatterin kanssa on jo keskusteltu.

Jukka Mallinen

Lue koko haastattelu Teatteri&Tanssi-lehden numerosta 3/2012