Syksyllä Ateenassa järjestetyllä, uudella festivaalilla antiikin tragediat liitettiin nykypäivän talouskriisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin.
Mutta toimivatko ne nykyajassa?
Aihetta pohtimassa tutkijat Pia Houni ja Sanna-Ilaria Kittelä. 
Viimeisen sadan vuoden aikana kreikkalaista tragediaa on tuotettu näyttämölle enemmän kuin koskaan sitten klassisen ajan Ateenan 400-luvulla e.a.a. Vain kolmisenkymmentä kreikkalaista tragediaa on säilynyt, mutta niihin kohdistuva kiinnostus elää vahvana. Huomio ei rajoitu vain näyttämölle: draaman tutkimus kukoistaa teat-teritulkintojen ohella. Klassillisen filologian asiantuntijat ovat parinkymmenen edellisen vuoden aikana laajentaneet kiinnostustaan draaman reseptioon. Poikkitieteellinen näkökulma, joka yhdistää klassillisen filologian, teatteri- ja kirjallisuustieteen metodeja, on kehittynyt eläväksi ja vilkkaaksi tutkimuskentäksi. Antiikin draaman reseption tarkastelu, antiikin ajasta nykypäivään, yhdistää sekä tutkijoita että teatterintekijöitä.
Kaisa Korhosen ohjaama, Oulun kaupunginteatterissa (2008) nähty Elektra siirtyi moderniksi tutkielmaksi useasta alkuperäistekstistä ja linjasi tämän Pirjo Valisen pukusuunnitteluun saakka. Rooleissa Anneli Juustinen, Jonna Laukkanen (takana), Johanna Haartti (keskellä), Hannele Nieminen (edessä).
Kuva Kati Leinonen
Ateenassa järjestettiin elo-syyskuussa vajaan kuukauden kestänyt, ensimmäinen antiikin teatterin festivaali, jonka teema oli ”The tragic myths today”. Festivaali on kiinnostava lisä nykykreikkalaiseen esityskenttään, sillä aikaisemmin tragedian uudelleentulkintoja on esitetty lähinnä vuosittain järjestetyillä Epidauria-juhlilla (The Hellenic Festival) sekä Delfoin teatterifestivaaleilla.
Uuden festivaalin ohjelma oli monipuolinen. Noin kymmenen tragediaesityksen rinnalla tapahtumaan liittyi taiteellisia työpajoja, tragedioiden elokuvafilmatisointien esityksiä sekä festivaalin nimeä kantanut kaksipäiväinen akateeminen symposium.
Yksi festivaalin kiinnostavimmista piirteistä oli Thanos Vovoliksen naamioista koostettu näyttely. Vovolis, joka on merkittävimpiä nykykreikkalaisen teatterin toimijoita, on tehnyt yli 70 teatteriesitystä eri maissa. Yli 150 Vovoliksen luomusta sisältävä näyttely tutki naamioiden ontologiaa, reittejä identiteetin ja toiseuden välillä.
Festivaalin taustalla oli yhteistyöhanke teatterintutkimuksen instituutin, kulttuurikeskuksen, yliopiston teatteritieteen laitoksen ja osallistuvien teatteriryhmien kanssa. Esiintyjät olivat Kansallisteatterin ja ammattilaisryhmien lisäksi myös teatterialan opiskelijoita. Oivaltavasti tehdyn käsiohjelman alkupuheenvuoroista kävi selkeästi ilmi festivaalin agenda: tragediat liitettiin nykypäivän talouskriisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tämä tematiikka näkyi myös useissa esitystulkinnoissa.
Tragedioita kytketään usein yhteiskunnalliseen tilanteeseen, kuten nyt Ateenassa? Pitääkö näitä esityksiä aina perustella ajankohtaisuudella? Vai onko peräti niin, että tragedioiden teemat ovat aina ajankohtaisia?
Lue Pia Hounin ja Sanna-Ilaria Kittelän keskustelu Teatteri-lehdestä 8/2011.
