Kuinka puhua asioista joista ei voi puhua? Miten käsitellä käsittämätöntä, millä tavoin tehdä rikkinäisestä pikkuisen ehyempi? Assitejn maailmankongressi todisti, että lapsille voi tehdä esityksiä myös rajuista, lähes mahdottomina pidetyistä aiheista.

Kansainvälisen lastenteatterijärjestö Assitejn kolmen vuoden välein järjestettävä maailmankongressi pidettiin tänä vuonna Kööpenhaminassa ja Malmössä. Kaksi kaupunkia yhdistävä Öresundin silta teemoitti osaltaan tapahtumaa: Building bridges – Crossing borders. Kongressin yhteydessä pidetty teatterifestivaali tarjosi lasten- ja nuortenesityksiä kaikkialta maailmasta.

Festivaaliohjelmisto pyrki kattamaan kaikki mantereet, tavoitteenaan esitellä keskenään erilaisista lähtökohdista ponnistavien lastenteattereiden – ja lasten – todellisuutta. Huomattavan useassa esityksessä tuo todellisuus oli sota. Toinen maailmansota, kylmä sota, Korean sota – piiritetty Leningrad, Lähi-Itä, Etelä-Afrikka, Afganistan… Pakahduttavien tarinoiden äärellä teatteri osoitti voimansa.

Asiat, joista ei voi puhua muuttuvat tabuiksi. Kansainvälisen Assitej-järjestön vuonna 2008 käynnistämä kolmivuotinen Tabu-projekti halusi selvittää mitkä aiheet ovat tabuja lastenteatterintekijöille. Tabut ovat vahvasti kulttuuri- ja yhteiskuntasidonnaisia, ja projekti toteutettiin työpajoina Pohjoismaissa ja Latinalaisessa Amerikassa. Suomesta mukana olivat kulttuurituottaja Katariina Metsälampi ja nukketeatteritaiteilija Anne Lihavainen.

Tukholman Kaupunginteatterin Röda Skorna puolusti lapsen oikeutta olla oma itsensä.
Kuva Markus Gårder.

Maailmankongressissa esiteltiin projektin loppuyhteenveto. Työpajoihin osallistuneet teatterintekijät totesivat, että tabut ovat aikuisten luomia ja aikuisten lapsille siirtämiä. Islantilaisen opettajan tapa käsitellä oppilaan äidin kuolemaa oli hyssytellä tapahtunut hiljaiseksi – lapsi ei halua ottaa asiaa esille, siispä emme puhu siitä.

Kuubassa lapsetkin tiesivät aiheet joista on vaiettava. Kahden miehen välinen suudelma nuortennäytelmässä oli liikaa meksikolaisille opettajille. Venezuelan Caracasissa pohjoismaiset työpajoihin osallistuneet kokivat tabuksi kaikkialla läsnä olleen väkivallan.

Äärimmäistä väkivaltaa käsiteltiin myös Pohjois–Ossetia-projektin esittelyssä. Venäjän Assitej-keskuksen sekä kansainvälisten teatterintekijöiden ja rahoittajien toimesta käynnistettiin monivuotinen teatteriterapiaprojekti Beslanin vuoden 2004 panttivankidraaman jälkeen. Teatteri tai draamatyöskentely ei tuo takaisin koulun jumppasaliin kuollutta luokkakaveria, tytärtä tai pientä oppilasta. Tapahtunutta ei koskaan voi täysin ymmärtää saati hyväksyä. Mutta teatterin avulla musta möykky rinnassa pienenee, ja tabu nostetaan näkyville.

Kööpenhaminassa ja Malmössä tuli taas todistetuksi, että todellisuuden kauhujen keskellä taide ei ole turhaa ylellisyyttä. Juuri silloin se on elinehto.

Etusivun kuva
Kylmän sodan ytimestä – kansainvälisen NIE-ryhmän huikea esitys Berlin 1961 nauratti ja kosketti.
Kuva Nina Urba

Lue Nina Jääskeläisen artikkeli Teatteri-lehdestä 6/11. Mukana nostoja festivaalin kiinnostavimmasta tarjonnasta.