Nykysirkusyhdistys Agit-Cirk suuntaa kohti periferiaa, pohjoista ja itää. Porukka ei pelkää ajella pitkiä metsätaipaleita poromiesten jäljillä eikä astua baarien kansan joukkoon paikallisissa kuppiloissa. Kontissa on sirkusta, runoa ja elävää musiikkia.

”Yksi Agit-Cirkin tavoitteista on saada haltuun pohjoisia alueita. Suomen Lapin lisäksi myös Norjan, Ruotsin ja Venäjän erämaat ja pienet kaupungit kiinnostavat. Sen sijaan että suuntaisimme etelään, pyrimme pohjoiseen”, kertoo Sakari Männistö, yksi Agit-Cirkin perustajajäsenistä.

Yhdistys perustettiin vuonna 2005 Turussa. Perustajajäseninä ovat jonglööri Männistön ohella haitaristi Samuli Jokinen ja akrobaatti Marjo Ylikorva. Yhdistyksen nimi viittaa agitaatioon.

”Agit-Cirk etsii uutta yleisöä viemällä esityksiä paikkoihin ja tilaisuuksiin, joissa ei yleensä nähdä sirkusta. Esityksemme ovat maanläheisiä ja poikkitaiteellisia, niin kuin nykysirkukseen, samoin kuin melkein mihin tahansa nyky-alkuiseen taiteeseen taitaa kuulua”, Männistö luonnehtii.

”Pyrimme tekemään esityksiä sen mukaan mitä itse haluaisimme nähdä, konstailematta ja mahdollisimman rehellisesti. Persoonallisuudet ja tekijät ihmisinä omine olemuksineen ja ajatuksineen ovat läsnä.”

Agit-Cirkissä on tällä hetkellä yhdeksän jäsentä. Työprosessit ovat pitkiä, kahdesta vuodesta iäisyyteen.”Olemme kasautuneet yhteen pitkien ystävyyssuhteiden ja yhteisen opiskeluajan kautta. Tärkeintä työskentelyssä on, että kaikki haluavat toteuttaa erikoisiakin projekteja. Meillä on halu tehdä ja katsoa asioita omalaatuisella tavalla. Pyrimme viemään esityksemme ja projektimme aina pieteetillä loppuun saakka, niin, että esitykset ovat jokaiselta osa-alueeltaan hiottuja.”

Baarikierroksella Lapissa löytyy neitseellisiä esityspaikkoja, joissa nykysirkus on aivan uusi asia.
Kuva Joonas Martikainen.

Kustannustehokkuus ja tuottavuuspuheet eivät turhaan rasita Agit-Cirkin toimintaa.

”Kiertäminen pohjoisen syrjäseuduilla antaa arvoa toiminnallemme. Esimerkiksi Savukosken Lyytin pubin asiakkaat olivat hyvin kiitollisia – ja yllättyneitä – vierailustamme.”

Lue Eeva Kauppisen artikkeli Teatteri-lehdestä 3/2011.