Taiwan Haibizi on taiwanilaisten teatterilaisten yhteisö, jonka tarkoituksena on globalisaation mukanaan tuomia sosiaalisia ongelmia. Toiminta keskittyy teatterileireille, joita yhteisö pystyttää Aasian kaupungeista valtaamilleen alueille. Viimeisin leiri löytyy Taipeista, jossa nähty esitys koskettaa arkaa ja polttavaa kysymystä Itä-Aasian tehdastyöläisten oloista. Sen tekemiseen ovat osallistuneet myös vastaavat ryhmät Japanista ja Kiinasta.

On kuulas tammikuun päivä Taipeissa. Olen matkalla Taiwan Haibizin lehdistötilaisuuteen. Otan metron Dazhiin, joka on uusia, varakkaiden ihmisten suosimia asuinalueita. Tunnelma Dazhissa on epätyypillinen Taipeille. Siinä missä muut kaupunginosat ovat lukuisten skoottereiden, kauppiaiden ja ihmismassojen täyttämiä, ovat Dazhin kadut rauhallisia kulkea. Liikkeitä osuu matkani varrelle suhteellisen vähän. Kohtaan vain muutamia eliittiravintoloita ja -putiikkeja. Paikka tuntuu hulinaan tottuneesta Aasian-matkaajasta suorastaan autiolta.

Se, että leiri on päätetty pystyttää juuri tälle alueelle, on tuskin sattumaa. Lukuisat taiwanilaiset liikemiehet ovat tehneet omaisuutensa manner-Kiinaan ja muihin Itä-Aasian maihin perustamillaan tehtailla.

Kiina-ilmiö koskettaa myös Taiwania. Tuotantoa ja työpaikkoja on siirtynyt manner-Kiinaan halvempien kustannusten perässä. Kulttuuri- ja kielimuurien olemattomuudesta johtuen, liiketoiminnan aloittaminen Kiinassa on taiwanilaisille helpompaa kuin heidän länsimaisille kollegoilleen.

Menestys kuitenkin peittää alleen myös karumpaa todellisuutta. Tiedämmekö lopultakaan, millaisissa olosuhteissa ja paineissa näiden lukuisten Kiinaan perustettujen tehtaiden henkilökunta työskentelee? Ja jos tiedämme, niin välitämmekö?

Dazhin rauhassa huoli kiinalaisten työntekijöiden oloista tuntuu kuitenkin kaukaiselta. Kysymys vaurauden takana olevasta inhimillisestä hinnasta on poissa silmistä ja mielestä.

Viiden minuutin kävelyn jälkeen leiri siintää näköpiirissä. Se on helppo huomata, koska kontrasti ympäristöön tuskin voisi olla räikeämpi. Pääasiassa kierrätysmateriaalista rakennettu leiri näyttää rumalta. Sitä se myös pyrkii olemaan. Se tuntuu ilkkuvan kaikkea sovinnaisuutta vastaan. Voi vain kuvitella, kuinka sen julkean törkyinen olemus ärsyttää viereisessä supermarketissa käyviä asiakkaita tai vastapäisen loistohotellin vieraita.

Röyhkeällä provokaatiollaan se tuo esiin tahran, joka Dazhin yläluokkaisen huolitellussa ympäristössä muuten tuntuu poispyyhityltä. Se pakottaa katsomaan, muistamaan, ajattelemaan.

Henkiolennot heijastelevat hylätyn tehtaan työntekijöiden tuntoja ja tarinoita The Legend of The East Asia Desperation Factory – Shih Yue Tan –esityksessä.

Lue Teatteri-lehdestä 2/2011 Antti Myllyojan artikkeli ja kuvaus esityksestä The Legend of The East Asia Desperation Factory – Shih Yue Tan, jonka aihe koskettaa arkaa kysymystä Itä-Aasian tehdastyöläisten oloista.