Slovenia selvisi Jugoslavian hajoamissodasta vuonna 1991 kymmenessä päivässä. Väki-valtaisen kuoleman uhka ja muisto eivät nähtävästi rasita, mikä on tietysti hyvä sikäli, että pieni valtio vaikuttaa herttaiselta kansalaisyhteiskunnalta.
Mutta teatterissa on toisin. Esitykset käyvät yleisön päälle.
Kun Slovenia muuten on niin ystävällinen ja korrekti, on vaikea ymmärtää, miksi teatteri tykkää uhkailla ja töniä katsojia. Miksi väkivallasta tuli esiintyjien itseriittoista flirttiä, kun sodan todella satuttamissa naapurimaissa Bosniassa ja Serbiassa väkivalta ei voisi olla tällä tavoin taidekeino?
Tietämättömyyteen ei voi vedota, sillä Oliver Frljicin ohjaama ja näyttelijöiden improvisaatioiden pohjalta kirjoittama Kirottu olkoon isänmaansa petturi! (Preklet naj bo izdalajec svoje domovine!) havainnollistaa, kuinka syrjintä muuttui murhiksi niin Jugoslaviassa kuin sen seuraajavaltioissa.
Damned be etc.
Kirotut isänmaan petturit musisoivat rintamassa. Kuva Zhiga Koritnik.
Slovenian nuortenteatterin (Mladensko gledalisce) näyttelijäryhmän jäsenet esiintyvät omilla nimillään ja henkilöhistorioillaan kuten KOM-teatteri Kone-esityksessään, mutta näiden tunnustukset ovat ankarampia. Frljicin (s. 1976) kotimaa on Kroatia. Näyttelijäporukka kiusoittelee yhtä jäsentään sillä, että tämä on kroaatti eikä isänmaallinen sloveeni. Nälvintä yltyy ja kiusattu hätääntyy, kunnes kiusaajat remahtavat nauruun. Tunnelma helpottuu, tämä olikin yhteishengen luomista. Siinä samassa ohjaaja ampuu kiusatun, ja porukka löytää heti keskuudestaan toisen, joka ei täytä laumahengen asettamia isänmaallisuuden kriteerejä. Pian hänetkin ammutaan.
Esityksen kuluessa ohjaaja ampuu kaikki näyttelijät moneen kertaan ja aina tulituksen jälkeen huutaa yleisölle: mitä toljotatte, senkin sloveenipelkurit. Ensin ampuminen kumpuaa ex-Jugoslavian kansallisuuskiistoista mutta sitten yhä vähäpätöisemmistä syistä. Toisin sanoen taideteos näyttää, että vihanpito voidaan luoda mistä tahansa ja että se helposti karkaa äärimmäisyyksiin.
Ryhmä laulaa sodanvastaisen renkutuksen, jollaiset kuulemma olivat muotia 1990-luvun alussa. Alkuperäiseen levytykseen osallistui serbialainen Ceca, joka oli vuosina 1995–2000 naimisissa sodan ajan joukkomurhista etsityn Arkanin kanssa. Siksi soololaulajan mielestä biisiä ei pitäisi lainkaan esittää.
Keskustelu biisin sopivuudesta käytiin harjoituksissa, mutta se osuus näytellään laulun jälkeen. Näyttelijät luovat uudelleen puheenvuoronsa, mutta jo tapahtunutta ei voi peruuttaa. Ei myöskään loukkauksia, joita he sinkosivat toisilleen. Soololaulaja kuulemma nujersi oman moraalinsa, koska sai soolon, ja siksi toisekseen hänellä ei ollut moraalia 1980-luvulla, jolloin hän tiettävästi meni sänkyyn vierailevan serbiohjaajan kanssa.
While I was.
Shakinpelaaja (Boris Mihalj, vas.) tuli pyytämään aviomiestä (Alojz Svete, nyrkki pystyssä) shakki-iltaan, mutta anoppi (Jernej Shugman) ja vaimo (Jarez Shkof, istumassa) eivät päästäisi. Kuva Tone Stojko.
Lue Matti Linnavuoren katsaus Slovenian teatteriin Teatteri-lehdestä 1/2011.
