Mitä Näyttelijä on minulle? Kysyn itseltäni. Vastaukseni on yksinkertainen ja selvä. Näyttelijät ovat ihmiskunnan valittu kasti, he ovat ”valkoinen luu”, joka koostuu miehestä ja naisesta, he ovat puolijumalia ja hengen aristokraatteja, he ovat ihmisen keskus, se piste hänessä, josta kaikki lähtee, he ovat lähettäviä šamaaneja ja vastaanottavia majakoita, he ovat rituaalista ja sakraalia energiaa…
Teatteri-lehti julkaisee ennen julkaisemattoman proosakatkelman Andri Žoldakin Venäjällä pian ilmestyvästä kirjasta Aurinko Prometeuksen silmissä, jossa hän kertoo teatteriteorioistaan.
Ohjaaja Andri Žoldak vetoaa Prometeukseen inhimillisen kulttuurin alkuheeroksena: tämä lähestyi jumalia ja varasti osan aurinkoa ja kätki tämän valon, pienen osan sitä silmiinsä. Ja lensi sitten ihmisten luokse ja antoi heille valon, joka valaisi ikuisen pimeyden. Prometeuksen silmistä tuli ainiaaksi valon säiliö. 
Aikakauslehden Vaihtoehtoinen teatteri toimittaja ja Sorbonnen yliopiston professori Georges Banjou, joka toimittaa Žoldakin kirjoituksia, ehdotti kirjan nimeksi ”Aurinko silmissä”. Žoldak vain lisäsi: ”Aurinko Prometeuksen silmissä”.
Žoldak tunnustaa metodinsa: ”Kirjoitan epäjärjestyksessä, luokittelematta ja asettelematta, miettimittä, mikä kuuluu minkä perään, kirjoitan virran, vuoristopuron järjestelmässä.”
Jutussa vilahtava Vladas Bagdonas on liettualainen näyttelijä, joka esittää pääosaa Žoldakin uusimmassa ohjauksessa Moskova-Petuški. Käännöksestä vastaa Jukka Mallinen.
Lue kokonaisuus Teatteri-lehdestä 1/2011.
