Hämeenlinnassa on toista sataa vuotta toivottu uutta teatteritaloa. Toiveet toteutuivat kuluvana syksynä. Verkatehdas ympäristöineen on onnistuneimpia uusia julkisia kulttuurirakennushankkeita olemassa oleviin teollisuuskiinteistöihin. Kaukaa katsottuna mustasta möhkäleestä tunnistettava uusi kaupunginteatteri on kokonaisuuden tärkeä lisä.

Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy on aiemmin suunnitellut kiitellyn Lahden Sibeliustalon. Hämeenlinnan Teatteri on toimiston ensimmäinen varsinainen teatterirakennus Suomessa.

Samalla tavoin kuin Lahden musiikkitalo on orkesterinsa uusi, moderni instrumentti, on Hämeenlinnan Teatterista haluttu tehdä konstailematon ja ajanmukainen esittämisen talo, kaikilla budjetin sallimilla nykyherkuilla.

Arkkitehti Teemu Palo kertoo suunnittelutyön päätyneen heidän toimistolleen tarjouskilpailun pohjalta. Prosessi suunnittelusta talon vihkiäisiin ja ensimmäiseen esitykseen on kestänyt vuodesta 2007 tähän syksyyn.

Suunnittelutyön alkuvaihetta leimasi kevyt hankesuunnitelma. Sen aikana tutkittiin, mahtuuko 400-paikkainen teatterikatsomo verkatehtaan vanhimpiin osiin. Tämän jälkeen on ollut vuorossa suunnittelutyölle tyypillinen vääntö ja eri vaihtoehtojen tutkiminen ja arviointi. Nälkä kasvoi syödessä, ja tilaohjelma alkoi suunnittelijoille tuttuun tapaan pullistella eri suuntiin palautuakseen monenlaisten kiemuroiden kautta nyt toteutuneeseen ratkaisuun.

Teatterisalissa on betoniin valettu katsomo. Mietinnässä oli myös monitoimiteatteri, mutta keskustelujen jälkeen päädyttiin tuttuun ratkaisuun ja voimakkaasti nousevaan katsomoon. Teatterin mittaa sääteli tilan takaosan kaukolämpöputki, jonka siirtämisen kustannukset olisivat tulleet suuriksi. 350-paikkaiseen saliin päädyttiin realismin myötä: saman rakennuskompleksin suuri Vanaja-sali sopii paremmin isojen musikaalien paikaksi, ja se on siis valmiina olemassa. Pienehkössä kaupungissa, joka tosin sijaitsee kohtuullisen matkan päässä sekä Helsingistä että Tampereelta, liian suuren salin kanssa olisi tullut huolia. Hämeenlinnan Teatterilla on nyt mahdollisuus sijoittaa esityksensä noin 100-paikkaiselle vanhalle studionäyttämölle, uuteen huoneteatterisaliin tai Vanaja-saliin.

Kaikkia ratkaisuja edelsi melkoinen kaupankäynti. Teatteri tinki näyttämövaatimuksistaan, mutta sitä on yritetty kompensoida sillä, että etummaiset kaksi penkkiriviä ovat teatterin montussa ja antavat joustomahdollisuuksia: poistamalla ne saadaan tilavampi näyttämö.

Katsomo oli jossain suunnitteluvaiheessa huomattavasti pidempi, mutta sitä levennettiin, katsomon voitoksi. Pyrkimyksenä oli mahdollisimman välitön katsomo–näyttämö-suhde. Näyttämötekniikka on viimeisen päälle. Projisointilaitteistoja ja muuta tekniikkaa mestaroivat ammattilaiset ovat aina esityksen sisällä, eivät enää kopeissaan.

Teatterinjohtaja Heikki Paavilainen toteaa, että tämänkaltaiset suunnitteluprojektit ovat nykyään keskustelevia. Hämeenlinnassa haastava suunnittelutyö tapahtui jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa teatterin edustajien ja Kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas Oy:n välillä. Paikan ja koko vanhan rakennuskompleksin historiakin jo määritteli sen, ettei sinne voi suunnitella mitä tahansa ja kertaheitolla päättää, mitä tehdään.

Lue arkkitehti Tarja Nurmen artikkeli Teatteri-lehdestä 7/2010.