Pietarilaisen taiteen ja teatterin avantgarde elää taantumaa, mutta odottaa heräämässä olevia alkuja, sanoo ohjaaja Andri Mogutši, joka lukeutuu kaupungin tunnustetuimpiin esittävän taiteen uudistajiin ja tekijöihin.

Mogutši on Kristian Smedsin ohella yksi niistä, joille hiljattain myönnettiin Euroopan Unionin teatteripalkinnot.

Äkkiä pöydän alla alkaa pihistä. Peitymme kitkerään savuun, ja tuskin näen vastapäätä istuvaa. Korjaamon Vaunusalin lämpiö on kuin Vesuviuksen purkauksen keskiössä.

Palohälyttimet pärähtävät, ja kohta ovella on paloauton lisäksi kymmenen hengästynyttä pikkupoikaa: ”Missä palaa?!”

Pietarilaiset näyttämömiehet vain kokeilivat savukonettaan illan The Gardeners -esityksen alla. Konetta ei sinä iltana enempää käytetty.

Ohjaaja Andri Mogutši on täysin levollinen ja jatkaa puhumistaan. Hänellä on meneillään tšehovilainen teatterivaihe, ja Tšehovillahan aina savuaa, pyssyt laukeavat, kirveet kilkattavat, tai jossain katkeaa vaijeri. Korjaamon Stage-festivaalilla vieraileva esitys on mukaelma Kirsikkapuistosta, hyvin vapaamuotoisesti tulkittuna.

Mogutši on erikoisessa asemassa, sillä hän johtaa sekä omaa kokeellista Formalny-teatteriryhmäänsä että Venäjän alkuperäisintä kansallisteatteria Aleksandrinskin teatteria yhdessä suuren teatterigurun Valeri Fokinin kanssa.

”Fokin tarjosi minulle kuusi vuotta sitten ainutlaatuisen mahdollisuuden tulla töihin ´viralliseen teatteriin´ ja räjäyttää sen rakenteita sisältä päin. Teatteripoliittisesti on kiinnostavaa luoda strategiaa, jossa kansallisteatteri täyttyy avantgardella. Riippumaton kaoottisuus haastaa perinteet”, Mogutši selittää kiinnitystään.

Mogutšia kiinnostavat vanhat venäläiset traditiot, erityisesti Konstantin Stanislavskin näyttelijäntyön kokeilut ja metodit.

”Stanislavskin perinne on kuollut. Tilalle on astunut hänen metodejaan väärin tulkitseva fundamentalismi. Raahaamme mukanamme vainajaa.”

Mogutšin iskulause on: ”Eteenpäin kohti todellista Stanislavskia!” Sen mukaan on palautettava näyttelijälle hänen ertyislaatunsa – ja voimansa.

Ohjaajana Mogutši etsii rooleihin näyttelijöitä, joilla on työtä vastaava sisäinen kokemus.

”Pohdin, miten näyttelijät ihmisinä vastaavat esitettävää henkilöä. Se on alku ensemble-työlle, ja vain näyttelijä pystyy toteuttamaan kirjailijan tai ohjaajan idean. 90 prosenttia idean muuttumisessa eläväksi on näyttelijän harteilla.”

Mogutši ei ole intohimoisen Pietari-uskollinen. Hän ohjaa eri puolilla Eurooppaa tai Moskovassa, kaikkialla, missä tarjotaan kiinnostavaa työtehtävää.

”Haluan elää maailmassa, Euroopassa, missä vain, jos voin kokeilla erilaisia tapoja yhdistää vanhoja venäläisiä traditioita uuteen teatteriin.”

Ohjaaja muistuttaa, miten venäläisen ja koko Euroopan teatterin avantgarde syntyi jo viime vuosisadan alussa, kun JevgeniVahtangov, Aleksander Tairov, Vsevolod Meyerhold tai Konstantin Stanislavski kokeilivat kumouksellisia muotojaan.

”Heidän työnsä ja teoriansa ovat myöhemmän surrealismin tai postmodernin teatterin perusta.” Mogutši etsii omaa identiteettiään heidän häikäisevän ennakkoluulottomuutensa juurilta.

Mogutšin mielestä Pietarin teatterissa ja taiteessa on nyt menossa mutkikas vaihe.

”Aikaisemmin Pietari oli Moskovaa filosofisempi, syvempi ja hyvällä tavalla hitaampi. Nyt Pietarikin on muuttunut Moskovan kaltaiseksi pikaruokalaksi, jossa raha kiinnostaa, haisee ja ratkaisee.”

Pietarilaisten teattereiden ja Baltic Circle –tapahtuman yhteistuotantona syntynyt The Gardeners on Kirsikkapuistoon perustuva Andri Mogutsin ohjaus, joka sai ensi-iltansa Aleksandrinski-teatterissa ja vieraili nyt Stage-festivaalilla.
Kuvat V. Krasikov

Lue Kirsikka Moringin haastattelu lehdestä 6/2010.