Rakveressa järjestettävä Baltoscandal on korkeatasoinen ja dramaturgialtaan mielenkiintoinen nykyesitysten kokonaisuus. Johtaja Priit Raud saa pieneen virolaiskaupunkiin ryhmiä, joista Suomessa saadaan tietoa lähinnä kansainvälisistä alan julkaisuista. Esimerkiksi italialainen Romeo Castellucci & Societas Raffaello Sanzio sekä ranskalainen Philippe Quesne & Viviarium Studio ovat näitä tunnettuja nimiä koko maailmassa.
Marja Silde ja Tuuja Jänicke kerivät auki kokemuksiaan uusimuotoisten esitysten parissa.
Festivaalijohtaja Priit Raud tekee Baltoscandalista nimenomaan nykyesitysten festivaalia, jossa genrerajat ylittyvät niin esitysten sisällä kuin välilläkin. Mukaan mahtuu tanssin, teatterin ja kuvataiteen pohjalta ponnistavia esityksiä. Lisäksi Raud ja hänen tiiminsä kykenevät loihtimaan inspiroivan ja rennon ilmapiirin tapahtuman sosiaalisiin tilaisuuksiin, joissa taiteilijat, tuottajat, kriitikot ja muut katsojat keskustelevat, solmivat suhteita ja bailaavat keskenään pikkutunneille asti.
Ranskalainen Big Bang –esitys rakentaa kuvia ihmisen evoluutiosta. Näyttämökuvat kerroksellistavat aikaa monimielisesti. Kuva Martin Argyroglo
Festivaalilla ei ole yhtä teemaa mutta tänä vuonna kokonaisuudesta erottui painotus näyttämölliseen ”kuvien teatteriin”; jota edustivat ainakin Castellucci, Quesne sekä Suomessakin vieraillut pietarilaisryhmä Ache. Nämä visuaalis-auditiivisten näyttämöllisten kuvien rakentajat ovat keskenään hyvin erilaisia, ja siksi heidän esitystensä kokeminen rinnakkain on mielenkiintoista.
Näiden tekijöiden myötä festivaalin painotus siirtyi tänä vuonna enemmän ruumiillis-aistimelliseen kokemiseen kuin esitysten temaattisten merkitysten tai sisällön lukemiseen. Lisäksi performatiiviset, yleisöä aivan konkreettisesti puhuttelevat pienimuotoiset esitykset edustivat aivan toisenlaista estetiikkaa. Rinnakkain nähtynä ”kuvien teatteri” sekä pienimuotoiset Live Artia lähenevät esitykset herättivät välillämme pohdinnan esitysten sulkeutuneisuuden ja avoimuuden ehdoista.
Lue Marja Silden ja Tuuja Jänicken keskusteluanalyysit Teatteri-lehdestä 5/2010.
