Théâtre du Soleil on käsite. Ariane Mnouchkinen perustama ja edelleen johtama, kulttimainetta nauttiva teatteri juhlii parhaillaan 45. toimintavuottaan. Aurinkoteatterin tämänkeväinen teos Les Naufragés du Fol Espoir (”Hullun Toivon haaksirikot”) on Jules Vernen postuumisti ilmestyneen romaanin inspiroima.
Théâtre du Soleiliin päädytään ajamalla pikkubussilla Vincennesin metsän läpi vanhaan patruunatehtaaseen, joka toimii myös tallinpihana. Siellä pesäänsä pitää puolenkymmentä teatteriryhmää.
Aurinkoteatteri on kehittänyt tallistaan teemapuiston. Se tarjoaa ennen esitystä päivällisen, jonka ainakin entisaikaan näyttelijät valmistivat itse. Ateria on viinitön, sillä madame on kieltänyt alkoholin anniskelun ennen esitystä ja nelituntisen näytännön väliajalla. Vasta sen jälkeen tunnelmallisen salin kynttilänvaloon voi jäädä juopumaan muustakin kuin teatteritaiteesta.
Mnouchkine on mukana kaikessa: ohjaaja toivottaa puheellaan yleisön tervetulleeksi. Yhteishengestä puhallettavien esitysten paikannäyttäjinä toimivat päänäyttelijät. Myös kirjailija-filosofi Héléne Cixous hiippailee tuikean näköisenä nurkissa tarkastamassa uuden tekstinsä vastaanottoa. Tosin näytelmä kirjoitetaan täällä osittain kollektiivisesti, bricolage-menetelmää hyödyntäen, hitaasti eri elementtejä tilkkutäkiksi yhdistellen.
Théâtre du Soleilin itämaisvaikutteinen sirkusseurue toteuttaa täysillä ikivanhaa, kokonaisvaltaista kansanteatterin perinnettä. Juuri sitä, jonka tunnelmaa aidoimmillaan nähdään esimerkiksi Marcel Carnén Paratiisin lapset -klassikkoelokuvan (1945) katuteatterikohtauksissa.
Théâtre du Soleilin tämänkeväinen teos Les Naufragés du Fol Espoir (”Hullun Toivon haaksirikot”) on Jules Vernen postuumisti ilmestyneen romaanin inspiroima. Seikkailussa Fol Espoir -niminen laiva seilaa maailman meriä mukanaan sekalainen seurakunta maailmanvalloittajia.
Mnouchkine juoksuttaa noin nelikymmenpäistä joukkoaan notkeasti yli näyttämön. Näyttelijät luovat samalla näyttämökuvan yleisön silmien alla. Teatterikone synnyttää häikäiseviä visuaalisia elämyksiä elokuvanteon kehyksessä ja tekee samalla kauniisti kunniaa elokuvataiteen juurille teatterissa.
Myrskyävä historiallinen draama sulkee sisäänsä vuosisatoja, ihmiskunnan innovaatiota, poliittisen utopian särkymisen ja imperialismin, ystävyyden, rakkauden, kunnianhimon, seikkailun, vaaran ja vierauden.
Esitys on kuvien teatteria, jossa roolit tehdään isosti ja tyylitellen. Näyttelijöiden fyysiset suoritukset ovat upeaa katsottavaa. Jo pelkkään askellukseen näyttämön poikki onnistutaan lataamaan paljon merkitystä.
Tärkeään osaan nousee musiikki, jonka loihtii esiin näyttämöllä koko esityksen ajan näyttäytyvä Jacques Lemêtre, kolme vuosikymmentä Théâtre du Soleilin esityksiin leimansa lyönyt säveltäjä ja muusikko.
Isosti ja tyylitellen – monilukuinen näyttelijäjoukko on ohjaajan hallinnassa Les Naufragés du Fol Espoir -esityksessä.
Lue Riina Maukolan katsaus Pariisin kevään esitystarjontaan Teatteri-lehdestä 4/2010.
