Ohjaaja-näytelmäkirjailija Raila Leppäkoski ei nojaa ideologioihin, ei uskoon tulemisiin eikä dogmeihin. Ainoa vallankumous, jota hän odottaa, on egon nujertamisen kumous.

”Jos ihminen rakentaa elämänsä minä haluan -perustalle, konkurssi tulee enemmin tai myöhemmin.”

Ohjaajan mielestä suurin syntiinlankeemuksista on esilläolon pakkomielle.

Työskentelyään Ryhmäteatterin porukan kanssa hän luonnehtii siten, että siellä tehtiin töitä periaatteella ”lopetetaan teeskentely”.

”Ei haluttu olla katsojia parempia vaan tarjota arjessa samastuttavia ja tunnistettavia ihmiskuvia yhden suhteessa yhteen.”

Teatterissa ei tarvinnut näytellä verenmaku suussa. Leppäkoski sanoo olevansa nykyisin uupunut ”vaikuttavuuden” ihannointiin. Katsojalle on tarjottava virikkeitä kuin lapselle, ettei se pitkästyisi.

”Katsojat ahdistuvat, ellei muutamaan sekuntiin tapahdu jotain. Tyhjä hetki on vaarallinen, sillä teatteriin tullaan tukahduttamaan oman mielen tulva ulkoisten mielikuvien virralla.”

Lue Kirsikka Moringin tekemä haastattelu Teatteri-lehdestä 3/2010.

Raila Leppäkosken kirjoittama ja ohjaama Iltatähti (1994) oli jatkoa Raila Leppäkosken kirjoittamalle ja ohjaamalle Tähti sumussa -esitykselle, vanhainkotiin sijoittuva musiikkiteatteriesitys lukeutuu Ryhmäteatterin suosituimpiin teoksiin.
@Stefan Bremer