Ensimmäinen kausi teatterinjohtajuutta Lappeenrannassa jotakuinkin takana. Mitä jäi käteen, jos mitään?
No ainakin se yllätys, että tämä johtamisen homma on ainakin toistaiseksi ollut todella hauskaa ja antoisaa. Varmasti mukana on ollut uutuudenviehätystä puolin ja toisin, mutta silti. Jos kyse on pelkästä kuherruskuukaudesta, se on ollut pitkä. Sata päivää tuli ja meni, mutta muutoksen tuuli se vain puhaltaa.
Byrokratiaa on ollut vähemmän kuin oletin. Vähemmän turhia kokouksia, vähemmän lukemattomia pöytäkirjoja. Kauhukuva vesilaitoksen haukottelukokouksista ei ole toteutunut. Toisaalta yllättävän monta lippua, lappua ja litteraa on pitänyt kirjoittaa tai kirjoituttaa päivänselvissäkin asioissa. Ja kinata vielä päälle. Sitä kautta olen luultavasti tullut käyttäneeksi aivan liikaa energiaa asioihin joista syntyy vain lämpöä – ja sekin harakoille. En tiedä, onko virhe minussa vai maailmassa, mutta eiköhän se tässä vielä selviä.
Kaiken kaikkiaan tuli istuskeltua toimistossa tarpeettoman paljon. Ja senkin vuoksi nähtyä aivan liian vähän esityksiä. Syksyn Baltic Circle meni sivu suun. Liian vähän tuli vietettyä aikaa perheen kanssa. Asioita, jotka on korjattava kaudella kaksi. Asioita, jotka korjataan kaudella kaksi.
Jaa-a. Jos sitä ottaisi ja kirjoittaisi itselleen välitodistuksen sen pohjalta mitä tuli etukäteen uhottua, niin siitä voisi tulla vaikkapa tällainen:
1. Koko kaupungin leirinuotio?
Joitain askelia tässä mielessä tärkeämmän teatterin suuntaan tuli otettua, mutta ne taisivat olla toistaiseksi merkittävämpiä meille kuin ihmiskunnalle. Yriteltiin venäjänkielisyyttä ja ainakin pintatasolla paikallista, mutta matka maaliin on pitkä. Arvosanaksi jää välttävä 6.
2. Uudet katsojat?
Uhosin haluavani teatterin katsomoon uusia kasvoja. Siis niitä, jotka eivät ole teatterissa tottuneet käymään, ja niitä jotka ovat, mutta pettyneet ja hylänneet koko teatterin. Ennen kaikkea tahdoin houkutella nuoria. Tässä kyllä onnistuttiinkin. Etenkin nuorten katsojien sisäänmarssi katsomoon on ollut riemukasta seurattavaa. Palautteen perusteella vaikuttaisi, että teatteriin uskonsa menettäneet ovat hekin hiljalleen palailemassa takaisin. Niitä, siis katsojia, on noin yhteenlaskettunakin ollut vaihteeksi enemmän, mikä yhteenlaskusta kiinnostuneille kerrottakoon. Arvosanaksi tyydyttävä 7.
3. Ylös ja ulos?
Tämä on kyllä toteutunut. Teatteri on puhaltanut tulta keskuspuistossa, iskenyt ostoskeskuksiin, jalkautunut kulkueiksi kadulle, se on hakeutunut yhteistyöhön, heittänyt rokkikeikkaa baarissa (kiitos jukolaisille jeesaamisesta!), on pidetty taiteilijatapaamisia ja keskustelutilaisuuksia. Arvosana kiitettävä 9.
4. Naurua, laulua ja rakuunameininkiä?
Siis ohjelmistoasioita. Jonkinasteinen jääviys leijuu nyt ilmassa, mutta leijukoon. Ainakin talossa käyneet katsojat ovat kiitelleet ja kommentoineet että ”lisää tätä”. Kolikon kääntöpuolella se, että sitä uutta katsojaa etsittäessä aika suuri osa potentiaalisesta katsojakunnasta jätettiin tylysti huomiotta. Tyydyttävä 8.
5. Esitysten laatu paremmaksi?
Edetty on. Talossa oli valmiina hyvä hiillos ja aika ajoin näyttämö on roihahtanut ilmiliekkeihin, Juha Luukkosen Punaisessa viivassa melkein kirjaimellisestikin. Mutta tässä asiassa on aina ja ikuisesti vain yksi suunta: eteen- ja ylöspäin. Arvosana tyydyttävä 8.
Johtajan käyttäytymisestä on jouduttu jo huomauttamaan ja pukeutumisesta tekisi mieli. Myös huolellisuutta voisi lisätä runsaastikin. Mutta kaipa tämän voi siirtää toiselle kaudelle?
Jari Juutinen
Lappeenrannan kaupunginteatterin johtaja
Kuvassa Jari Juutinen
©Aki Loponen
