Viime syyskuussa levisi sirkuskentälle suunnatuissa tiedotuskanavissa ilmoitus seminaarista, jossa luvattiin kertoa, kuinka sirkustaiteilija takaa itselleen pitkän ja fyysisesti terveen uran. Seminaarin paikat ostettiin loppuun viidessä tunnissa.

”Tarvetta tällaiselle siis on”, toteavat viikonloppuseminaarin Sirkus 2.0:n toteuttajat Henri Hänninen, Atte Niittykangas ja Mikko Rinnevuori.

Marraskuun alussa pidetyn seminaarin jälkeen kolmikko järjesti toisen viikonloppukoulutuksen tammikuun alussa ja kolmannen helmikuun lopulla samassa paikassa eli Helsingin Parkour Akatemian ja Sirkuskoulun salilla Lauttasaaressa.

”Kaksi seuraavaakin seminaaria myytiin loppuun saman vuorokauden sisällä ilmoittautumisen avauduttua”, kertoo Hänninen.

Sirkus 2.0 on tullut jäädäkseen, ei yksittäisinä rykäisyinä, vaan koko harjoittelukulttuurin muutokseen tähtäävänä tietoperustana.

”Lyhyesti sanottuna pitäisi mennä laatu edellä, ei määrä. Meidän tavoite on itse asiassa anti-määrä”, kiteyttää Rinnevuori.

- - ”Korostettakoon, että yleisesti ottaen lasten, nuorten ja aikuisten opetuksessa tehdään hyvää ja tärkeää työtä. Mutta haluamme että tehtäisiin paremmin, että esimerkiksi loukkaantumisilta ja rasitusvammoilta vältyttäisiin”, selventää Rinnevuori.

Treenaamisessa on pielessä se, että mennään edelleen tradition mukaan, ilman oikeaa tietoa.

”Traditionaalinen lajiominaisuuksien harjoittelu on suoraan sanottuna hömppää. Esimerkiksi monotoniset toistot baletissa ja sirkuksessa, jotta saavutettaisiin jotkin siistit perustaidot – höpönhöpöä”, lataa Rinnevuori ja Niittykangas jatkaa:

”Jos osaat jo oikean suorituksen, sinun on siirryttävä seuraavaan.”

Voimaharjoittelun osalta ajatuskuviot tulisi täysin räjäyttää.

Lue koko Nina Jääskeläisen artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 2/2020.

Kuvassa Mikko Rinnevuori ja Atte Niitty­kangas, kuvaaja: Ville Leppänen.