38. Fadjr-teatterifestivaali esitteli helmikuussa kansainväliselle 20-henkiselle kutsuvierasporukalle virallisen ohjelmiston ohella 38 iranilaista teatteriryhmää Bazaar-nimisenä katselmuksena, joista emme nähneet kuin yhden esityksen. Kymmenminuuttiset hissipuheet antoivat kuitenkin kuvan laajasta teatterikirjosta. Festivaalijärjestäjän mukaan koko Iran on täynnä teatteria – noin 22 000 katsojaa illassa eri teattereissa, kertoi valtiollisen Dramatic Arts Centerin johtaja Shahram Karami kansainvälisen tapahtuman avajaispuheessaan.

Vuonna 1979 Iranissa tapahtui vallankumous, joka alkoi vasemmistolaisena liikehdintänä, mutta varsin pian valta siirtyi ajatollah Khomeinille. Syrjäytetyn shaahin tukija Yhdysvallat joutui väistymään, ja siitä lähtien maiden väliset suhteet ovat olleet tulehtuneet. Iranissa noudatetaan tiukkaa sharia-lain tulkintaa, joka täydellisen alkoholikiellon lisäksi kaventaa myös ihmisoikeuksia.

Iranissakin taiteilijoilla on toki tarve sanoa, puhua ja kertoa. Täyttä ilmaisunvapautta ei ole, mutta teatteriohjaajat tietävät tarkkaan, missä kulkee esimerkiksi näyttämöliikunnan ja tanssin raja. Tulevat ensi-illat tarkastetaan etukäteen.

Nainen ei voi tanssia tai laulaa näyttämöllä, mutta hyräily osana kaiuttimista kuuluvaa äänimaailmaa tuntuu olevan mahdollista. Ihokosketus eri sukupuolten välillä ei ole näyttämöllä sallittua. Maskin takana esiintyjä voi kuitenkin muuttua sukupuolettomaksi. Ulkomaisten vierailuesitystenkin kanssa sopivuudet käydään tarkasti läpi ennen ensimmäistä julkista esitystä. Porsaanreikä ei ehkä ole islamilaiseen kulttuuriin sopiva termi, mutta niitä löytyy tarvittaessa.

Lue koko Jukka Hyde Hytin artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehden numerosta 2/2020.

Kuva on Camelia Ghazalin ohjaamasta I am A Woman. Do You Hear me? -esityksestä. Kuvaaja: Reza Ghaziani

What do you want to do ?

New mail