Kate McIntosh: In Many Hands, kuvaaja Mady Lin

Näkemissäni Baltic Circlen esityksissä korostuivat ruumiillisuus, aistimukset ja affektit. Katsojan ruumiin olosuhteet muuttuivat nyt vastauksena esitystapahtuman aikaansaamille aisti- ja mielikuville luoden merkityksiä yhdistymällä esitysten tarjoamiin osallisuuden ja kosketuksessa olemisen tapoihin. Näkemissäni esityksissä ei ollut kyse niinkään minkään sisäisen, saatikka pysyvän ja selkeärajaisen (minän, identiteetin, ihmisyyden) ilmaisemisesta - representaatiosta - eikä sen lukemisesta ja tulkitsemisesta syntyvistä merkityksistä. Pikemminkin kyse oli eriluontoisten asioiden yhteismuotoutumisesta, jonka osaksi katsojakokija kutsuttiin. Tätä paradigmaattista muutosta Balticin ohjelmisto (siltä osin kuin näin) toi esiin ansiokkaasti.

Kate McIntoshin ohjaamassa esityksessä In Many Hands koetellaan sitä, miltä tuntuu ja minkälaisia merkityksiä luo se, että istumme pitkän pöydän ääressä vierekkäin ventovieraan kättä pidellen ja näemme muidenkin käsien lepäävän vierustoverin kädessä. Tulen tietoiseksi kasvojeni sosiaalisesta naamiosta, joka esitystapahtuman edetessä alkaa sulaa. Tunnustelemme sormin erilaisten esineiden pintoja, muotoja ja painoa, haistelemme ja katselemme. Jossain vaiheessa vaihdamme paikkaa ja yritämme nyt pimeässä käsillämme käsittää erilaisten materiaalien, pintojen ja muotojen kosketusta. Merkityksellistä on se, kuinka aistimuksistamme rakentuu jaettua kokemusta. Reagoimme huudoin, hätkähdyksin, nauruin ja liikkein erilaisten esineiden kosketuksiin. Esityksen päätyttyä ajattelen, että rakensimme yhdessä kokemusta, joka oli kaikille erilainen mutta ei kuitenkaan yksityinen.

Diakonissalaitoksen vaikuttavassa kirkkosalissa Masi Tiitan koreografia LaMer Claude Debussyn samannimiseen orkesteriteokseen ja neljän tanssijan pyöreän keinahteleva liike tarjoavat tilan vaipua meditatiiviseen meren kokemiseen, missä kunkin arvioiva itse saattaa hetkeksi unohtua. Esitys kuitenkin sisältää elementtejä, jotka luovat kokemiselle säröä. Enemmän kuin katsojien sisään ja uloskäymisen virta esitystilassa, minuun vaikutti etäännyttävästi Debussyn musiikin tietynlainen kitschisyys tai populaari tuttuus. Debussyn kuuleminen tuorein korvin ei minulta onnistunut. Aistikuvien (tässä musiikki) yhteys yksilöllisiin ja kollektiivisiin mieli- ja muistikuviin on niin nopea.

Emilia Kokon esitys How to Host Something as a Cloud alkoi minulle jo matkustamisella julkisilla Kehä III:lle, opastetulla reippaalla vajaan kilometrin kävelyllä teollisuusalueelle ja pakkasessa seisoskelulla ennen esitystilaan pääsyä. Tämä koetteli sietokykyäni. Puhisin mielessäni, että esitys on tarkoitettu kolmekymmentä vuotta itseäni nuoremmille, tervejalkaisille, kykeneville. Tämä kaikki oli kuitenkin ilmeisesti tarkoituksellista. Nyt kurkistettiin sivulle, syrjään, vinoon, pois valtavirrasta ja keskustojen kesyttävistä, keskiluokkaistavista käytännöistä. Mutta tässäkin oli siis oma ulossulkeva elementtinsä. Esityksen rakenne oli yksinkertainen ja visuaalisuudessaan vaikuttava. Esitystilan tapahtumat - seisoen paikalla luettu teksti, tuulikoneiden vaatteita ja hiuksia huljuttava liike, savupilveä sylkevä kone - loivat aisti- ja mielikuvien vyöryn yhdistyessään Emilia Kokon hienoon tekstiin. Näyttää kuin kyseessä olisi ollut jonkinlainen ontologian esille pano/tulo tai ilmeneminen; erojen jatkuva muotoutuminen. Muutos, haihtuvuus, muuntuvuus, jakautuminen, yksilöityminen ja hajoaminen olivat käynnissä jatkuvana prosessina tämän esityksen savupilvissä ja äänen värähtelyissä. Tulkitsen, että ne edeltävät aina käsityksiämme mistään pysyvästä, kiinteästä, sisäisestä, identiteetistä.

Esa Kirkkopellon vetämä Studies in Non-Human Acting siirtää tavallaan erojen muotoutumisen ja jatkuvan jakautumisen inhimillisten ja ei-inhimillisten ruumiiden väliseksi ja sisäiseksi asiaksi. Kiasma-teatterissa demottiin esiintyjäryhmän ideoimien harjoitteiden kautta ei-inhimillisen esittämistä. Myöhemmässä paneelikeskustelussa Kirkkopelto ja ryhmä valottivat erityistä ruumiin osittamisen tekniikkaa, joka mahdollistaa esiintyjälle kuin katsojallekin mahdollisuuden hetkellisesti kokea jokin ruumiin/ ruumiiden/ toiminnan osa, väli tai siirtymä radikaalisti toiseksi, ei-inhimilliseksi.

Malla Silde

Baltic Circle -festivaali Helsingissä 12.–17.11.2019