Jussi Sorjanen on sujahtanut luontevasti Viiruksen ensembleen teatterin taiteellisena johtajana. Sorjasen ensimmäinen oma ohjaus Viiruksessa on Dostojevskin Pelureihin pohjautuva Roulettenburg, ja lopputulos on totutun laadukasta ’viiruslaista’ kaikilta osa-alueiltaan.

Seura tekee kaltaisekseen, mutta maakuntateattereiden kautta Jätkäsaareen päätyneen Sorjasen soisi haastavan itsensä ja näyttelijät riekkumaan epämukavuusalueillaan. Roulettenburg hieman raottaa tinkimättömän rosoilun verhoa, mutta sulkee näkymän kuin croupier kasinon ovet vaatteensakin pelanneelta addiktilta.

Roulettenburg on hauska ja uskomattoman hienon näköinen. Ville Seppäsen lavastus ja Erno Aaltosen valot kietovat maailmaan josta ei saa tarpeekseen. Voimakkaat punaiset ja siniset värit ja valot ilmaisevat pelisalien estetiikkaa, autiomaan päivänkiertoa ja unelmien kultapilviä. Kasino-rakennelma on antiikin temppeli, ylimaallinen paratiisilupaus.

Henkilöhahmot ilmentävät peliriippuvaisten kirjoa. Jessica Raita on koominen äärimmäisen itsekkäänä ja itsesäälissä ulisevana, aivan omasta syystään asiansa sotkeneena tapauksena. Martin Bahne on tollo nuorukainen, jonka itsepetosta ei Oskar Pöystin kutkuttavasti tulkitsema croupier yritäkään suitsia. Sue Lemströmin upporikas isoäiti on suvereeni diiva. Petra Heinänen on kiivas ja luokkatietoinen nuori.

Mitään kehitystä ei hahmoille tapahdu eikä pääpaino ole dialogeissa, minkä isoäiti repliikissään toteaakin. ”Monologer, monologer, monologer…” Riippuvuudesta kärsivän ihmisen sisäisessä todellisuudessa on tyhjää kuin autiomaassa, eikä onneton osaa vastakaikua edes kaivata.

Dostojevskin teksti on vaikuttavimmillaan ja ajankohtaisimmillaan heijastaessaan addiktoituneen ihmisen ajattelua. Draaman kaari kuitenkin kaipaisi sisällöllisen käänteen. Roulettenburgissa on havainto, johon olisi voinut kunnolla pysähtyä: jättimäistä pelivoittoa toivova ei oikeastaan kaipaa rahaa, vaan sitä että kelpaisi ihmisenä kaikkialla ja kaikille.

Lopussa näyttelijät rauhoittuvat kylpytakeissaan kuin luksusluokan kuntoutuspotilaat. Pitkä esitys heillä onkin siinä vaiheessa urakoituna. Katsojassa Roulettenburg ei saa aikaan katharsista. Hidasta lopetusta tekisikin mieli hoputtaa. Ei jättipottia tällä kertaa, mennään jo kotiin kaikki.

Nina Jääskeläinen

Kuvassa Sue Lemström, kuvaaja Noora Geagea

Viirus: Roulettenburg. Sovitus ja ohjaus Jussi Sorjanen. Skenografia ja videot Ville Seppänen. Valot Erno Aaltonen. Äänet Kasperi Laine. Näyttämöllä Oskar Pöysti, Sue Lemström, Martin Bahne, Jessica Raita ja Petra Heinänen. Ensi-ilta 15.9.2019.