Kuva: A Quiet Evening of Dance by William Forsythe, HJV

Flow-festivaali laajensi tänä vuonna entisestään ohjelmistonsa esityksellisyyden muotoja. Nimekkään brittikoreografi Wayne McGregorin ilta Kansallisoopperan Alminsalissa tuntui solahtavan Flown ohjelmistoon vaivatta, sillä kaupunkikulttuuria ja musiikkia laajasti esittelevä Flow lisäsi ennestäänkin monenlaisia artistisia ja kehollisia kokemuksia tarjonneeseen ohjelmistoonsa koreografin ja livemuusikon yhteistyön. Ilta tarjosi Suomessa harvinaista tanssiherkkua, jota nuori yleisö selvästikin ymmärsi arvostaa.

Illan aloitti Sinjin Hawken ja Zora Jonesin kokeellista elektronista musiikkia ja audiovisuaalista taidetta yhdistävä esitys, jossa taiteilijat hallitsevat musiikkia ja kuvaa liiketunnistustekniikan avulla ja muuntautuvat näytöllä esiintyviksi avatariksi. Hallittu ja dramaattinen esitys olisi ehkä ollut parhaimmillaan tilassa, jossa yleisö voi liikkua. Alminsalin katsomossa klubikulttuurin ja perinteisen esitystilanteen törmäys tuntui väkivaltaiselta. Hetkeksikään ei päässyt karkuun todella kovia, lähes koko esityksen ajan suoraan silmiin tykittäviä strobovaloja.

McGregorin sekä yhdysvaltalaisen elektronisen musiikin tekijä Jlinin yhteisteos Autobiography Edits on lyhennelmä vuonna 2017 ensi-iltansa saaneesta Autobiography-teoksesta, jonka jokainen “kappale” on saanut aihionsa jostakin koreografille tärkeästä muistosta tai vaikutteesta, kuten valokuvasta tai taideteoksesta. Itse tanssi muistuttaa näistä teemoista vain etäisesti.

McGregorin lähtökohta teoksensa rakenteelle on ollut hänen oma DNA:nsa. Solubiologiasta kiinnostuneen koreografin genomit sekvensoitiin ja konvertoitiin tietokoneen algoritmiin, jonka perusteella alkuperäisteoksen 23 osion esitysjärjestys määräytyy joka kerran eri tavoin. Osioilla on nimet, mutta niitä ei festivaalin nettiesittelyssä mainittu.

Flown esitteen mukaan Autobiography Edits -versiossa Company Wayne McGregorin kymmenen loistavaa tanssijaa on editoinut esitykseen tanssillisia päivityksiä omasta elämästään. Olivat taustalla olevat aiheet ja niiden muokkaaminen kenen tahansa, niistä muodostui kokonaisuus, jota saattoi katsoa puhtaasti abstraktina tanssina tai erilaisissa tunnelmissa ja kohtauksissa liikkuvana virtana, välillä unenomaisen pehmeinä ja liukuvina, välillä kiihkeinä ja kutsuvan elinvoimaisina.

Autobiography Edits tarjosi liikeilotulitusta, joka syntyi balettitaustaisten liikesarjojen huikeista muunnelmista sekä tanssityylien sekoittamisesta. Ryhmän tanssijoiden tekniikan ja ilmaisun luontevaa suvereniteettia ja kirkkautta ei meillä näe.

Alminsaliin sijoittuivat myös Helsingin juhlaviikkojen molemmat huikeat tanssivieraat. William Forsythen koreografioita ei Suomessa ole liikaa nähty. A Quiet Evening of Dance by William Forsythe on kiertänyt maailmaa viimevuotisesta ensi-illastaan lähtien. Se on kooste koreografin tuotannosta ja täysipainoista, eleganttia tanssin juhlaa hiljaisuudessa sekä linnunlaulun ja musiikin saattelemana.

Illan ohjelmassa nähtiin kaksi uutta teosta, Epilogue ja Seventeen/Twenty One, kahden teoksen uusintaversiot, Dialogue (DUO2015) ja Catalogue (Second Edition), sekä Prologue, katkelma teoksesta Seventeen/Twenty One. Dialoguen Brigel Gjoka ja Riley Watss hurmasivat hienonhienolla ja humoristisella yhteistyöllään, jossa molempien tulkinnallinen erikoislaatu tuli hyvin esiin.

Arkisissa mutta värikkäissä verkkareissa, t-paidoissa ja vähän hassuissa kumipohjaisissa tanssitossuissa esiintyneet nykybalettitimantit liikkuivat klassisen baletin perusteista barokin ja katutanssin liikemaailmaan vaivattomasti, kuin leikiten. Ja leikiltä koko illan loppua kohden kiihtynyt balettiformaatin purku ja siitä muodostunut  kohtausten ornamentti vaikuttikin. Niin kevyt, kirkas ja lempeän huumorin ympäröimä se oli.

Alun duetoissa tutkittiin rajattuja liikkeitä, myöhemmin mukaan tuli katseita, hymyjä, eleitä ja huumoria - sekä erilaisten tanssillisten elementien kohtaamisia. Lopussa break-taustainen Rauf “Rubberlegz” Yasit irrotti yleisöstä raikuvat aplodit huikealla fuusiotanssillaan. Kautta linjan Forsythen tanssijat häikäisivät liikkeiden puhtaudella ja selkeydellä silloinkin, kun tekniikat vaihtuivat hetkessä toisiksi.

Juhlaviikoilta olisi odottanut tämän esityksen kohdalla parempaa tiedottamista teoksesta ja sen taustoista. Minkäänlaista käsiesitettä ei yleisölle ollut tarjolla Forsythen ja esityksen taustoista, kuten ei ollut Juhlaviikkojen toisestakaan esityksestä, ranskalais-itävaltalaisen Gisèle Viennen Crowd-teoksesta.

Nuorten  1980-luvulla syntyneen rave-kulttuurin kautta ryhmädynamiikkaa ja siihen liittyneitä lempeitä ja aggressiivisia motiiveja tarkastellut Crowd yllätti heti ensimmäisellä visiollaan. Lähes pimeän näyttämön takanurkasta lähestyi kuin hidastetussa filmissä nuori nainen, jonka lenkkarit kimalsivat matalissa sivuvaloissa. Hiekalla päällystetty lava täyttyi pikkuhiljaa teknomusiikin  hypnoottiseen liikkeseen houkuttamista nuorista. He ilmestyivät kuin tyhjästä, suorittivat tanssirituaalinsa – ja sen lomassa monia sosiaalisia kuvioitaan – ja katosivat jälleen jonnekin.

Melkein kokonaan slow motionina läpiviety esitys oli kuin ilmestys. Äärimmäisen tarkasti havainnoitu ja rakennettu sosiaalinen ja fyysinen peli asetti katsojan lähes tirkistelijän asemaan, mutta negatiivinen tunne jäi syntymättä, koska koko tapahtuma oli kuin sattuma: nuoret sattuivat tulemaan siihen ja me katsojat satuimme olemaan siinä.

Fyysisesti monimuotoisten hidastettujen liikkeiden puolitoistatuntinen esitys oli tanssijoille äärimmäisen vaativaa. Liikkeiden nyanssin olivat niin hyvin hallussa, että pakostakin mietti, miten niitä oli harjoiteltu. Aivan kuin olisi kuvattu aidot ravet ja matkittu niiden hidastuksia – ehkä. Juhlaviikojen kaksi kansainvälistä tanssivierailua osoittivat, että laatu korvaa määrän.

Minna Tawast

Flow-festivaali: Autobiography Edits. Ohjaus ja koreografia Wayne McGregor yhteistyössä tanssijoiden kanssa. Musiikki Jlin yhteistyössä Unsound Productionsin kanssa. Esiintyjät Company Wayne McGregor. Esitys Kansallisoopperan Alminsalissa 7.8.2019

Helsingin juhlaviikot: A Quiet Evening of Dance by William Forsythe. Koreografia William Forsythe. Nauhamusiikki Morton Fieldman ja Jean-Philippe Rameau. Tanssijat Brigel Gjoka, Jill Johnson, Christopher Roman, Parvaneh Scharafali, Riley Watts, Rauf ”RubberLegz” Yasit ja Ander Zabala. Esitys Kansallisoopperan Alminsalissa 22.8.2019.  Crowd Koreografia, konsepti ja lavastus Gisèle Vienne. Musikki mm. Undergorund Resistance, KTL, Vapour Space, DJ Rolando, Drexciya, The Martian. Valot Patrick Riou. Tanssijat Philip Berlin, Marine Chesnais, Georges Labbat, Sylvain Decloitre, Sophie Demeyer, Vincent Dupuy, Massimo Fusco, Rémi Hollant, Oskar Landström, Theo Livesey, Louise Perming, Katia Petrowick, Jonathan Schatz, Henrietta Wallberg & Tyra Wigg. Esitys Alminsalissa 30.8.2019.