Milka Ahlrothin esittämän teatteridiivan muistot ovat osa esitystä. Kuva Marko Mäkinen

Miten sovittaa näyttämölle osanen tajunnanvirtakirjallisuuden klassikkoa, joka koostuu muistikuvista ja pikkutarkasta aistimusten ja ympäristön kuvailusta? Minun puolestani mieluusti juuri niin kuin sen ovat tehneet Aleksi Holkko ja Hanna-Kaisa Tiainen Teatteri Jurkan Kadonnutta aikaa etsimässä, osassa 3. Marcel Proustin romaanista on mukana kirjailijan kanssa samanniminen kertojahahmo, joitakin tekstikatkelmia, teatteriin sijoittuva kohtaus – ja ennen kaikkea idea huomioida ja pohtia kaikkea aikaan ja kokemukseen liittyvää tarkasti, tuomitsematta ja tasaveroisen intensiivisesti.

Holkon ja Tiaisen yhdessä käsikirjoittamassa ja ohjaamassa esityksessä kerrostuvat ja rinnastuvat Proustin huomiot omasta ajastaan sekä Holkon ja Tiaisen havainnot omastaan, erityisesti teatteriin liittyvät. Mukaan laskostuvat Teatteri Jurkan värikäs historia teatterin kummituksineen sekä suuren diivan roolia näyttelevän Milka Ahlrothin omat, usein kehoon paikantuvat näyttelijän kokemukset vuosikymmenien mitalta.

Pukujen ja lavastuksen suunnittelusta vastaava Timjami Varamäki tuo mukaan oman näkökulmansa kertomuksina materiaalien keston, käyttötarkoituksen ja arvon kerroksista sekä nähdyksi ja tunnustetuksi tulemisen tarpeesta.

Yleisön joukossa istuvan herra Proustin odotusten ja kokemuksen välisen ristiriidan kautta tulee kysytyksi, mitä oikeastaan odotamme näkevämme ja kuulevamme, kun seuraamme ”suuren tähden” esitystä. Ahlrothin muistot nuoruuden Sigrid-roolista Daniel Hjortissa puolestaan avaavat näyttelijäntyön konkretiaksi: sijainneiksi näyttämötilassa, suunniksi ja suhteiksi tilaan, aikaan ja toisiin esiintyjiin, asennoiksi, eleiksi, ilmeiksi, liikkeiksi ja fysiologisiksi reaktioiksi.

Teatterin ominaisuus yhtäältä ajattomana, edelleen antiikin tarinoita versioivana ja menneisyyttä säilyttävänä, toisaalta ajallisena, katoavana, muuttuvana, menneisyyttä oman aikansa keinoin ja tarpein tulkitsevana ja muokkaavana, tulee hienosti kuvatuksi. Samalla kysytään muun muassa sukupuoli- ja seksuaali-identiteettien ja niiden esittämisen ja muokkaamisen konventioita ja historiaa.

Faidra (nimihenkilö Jean Racinen näytelmässä) ja hänen poikapuolensa Hippolytos ovat henkilöitä antiikin tarussa ja ranskalaisen klassismin ajan tragediassa. He ovat myös Marcel Proustin 1800-luvulla teatterissa todistaman suuren diivan ja hänen vastanäyttelijänsä sekä nyky-yleisön Jurkassa näkemien Ahlrothin ja Holkon näyttelemät Faidra ja Hippolytos, sukupuolten representaatiota vähemmän konventionaalisessa asetelmassa: nuori mies vastahakoisena vanhemman naisen kielletyn halun kohteena.

Holkon oman henkilökohtaisen näyttelijähistorian kautta kuvaan tulevat mukaan teatteritraditioiden maantieteelliset ja ajalliset erityispiirteet: suomalaisen teatterin korostunut heteroseksuaalinen maskuliinisuus. Holkon avoimuus rinnastuu hienosti Proustin pidättyvyyteen oman identiteettirepresentaation pohdinnassa.

Teatteri Jurkan esitys onnistuu olemaan samanaikaisesti ilmava ja syvällinen, tiivis ja avara, elegantti ja intiimi. Sen aihelmia sitovat yhteen seitinohuista rihmoista punotut silmukat, jotka ovat keveydestään huolimatta riittävän vahvoja vaivattomasti kannattamaan kutojansa painon.

Kadonnutta aikaa etsimässä, osa 3 on loistelias esimerkki läpi kaikkien osatekijöiden kulkevasta dramaturgisesta ajattelusta, joka on yksi nykyteatterin kiehtovimmista piirteistä. Holkko on valmistunut Tampereen yliopiston näyttelijäkoulutuksesta, missä on kehitetty ja sovellettu dramaturgisen näyttelijän ideaa. Tiainen puolestaan on hankkinut näyttelijän- ja ohjaajankoulutuksensa Belgiassa ja opiskelee parhaillaan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa esitysdramaturgian maisteriohjelmassa.

Teatteri Jurkassa nähtävä osa kolme on Holkon ja Tiaisen kymmenosaiseksi tarkoitetun Kadonnutta aikaa etsimässä -sarjan ainoa teatteriin sijoittuva. Ensimmäinen tapahtui Talvipuutarhassa kesällä 2017 ja toinen tilataksissa ja eri puolilla Helsinkiä kesällä 2018. Neljäs osa on vuorossa jo kesällä 2019.

Outi Lahtinen

Teatteri Jurkka: Kadonnutta aikaa etsimässä, osa 3. Käsikirjoitus ja ohjaus Aleksi Holkko, Hanna-Kaisa Tiainen. Ääni nauhalla Ritva Loijas. Puvut ja lavastus Timjami Varamäki. Näyttämöllä Milka Ahlroth, Aleksi Holkko, Hanna-Kaisa Tiainen ja Timjami Varamäki. Ensi-ilta Jurkassa 23.3.2019