Third Practice -teoksen harjoitukset. Kuva Thomas Freundlich

Tanssija, koreografi ja elokuvantekijä ja Thomas Freundlich on tehnyt pitkään yhteistyötä Tero Saarisen kanssa esitystaltiointien ja dokumenttiprojektien yhteydessä. Nyt hän vastaa Saarisen uuden Third Practice -teoksen projisointisuunnittelusta. Teos saa ensi-iltansa Kuopio Tanssii ja Soi –festivaalilla 17. kesäkuuta.

“Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ollut teoksessa mukana suunnittelijan hattu päässä. Erittäin sujuvasti on mennyt, tuntuu että olemme valmiiksi samalla aaltopituudella, ja tekemisen tapa on tuttu puolin ja toisin”, kuvailee Freundlich.

Third Practicessa on tanssijoiden, orkesterin ja elävän laulajan lisäksi yksi virtuaalinen laulaja, Núria Rial. Häntet heijastetaan ohuille, läpikuultaville kankaille, joita tanssijat heiluttelevat ja liikuttavat osana koreografiaa.

“Päädyimme Teron kanssa ‘dogmaan’ siitä, että emme halua tässä teoksessa käyttää ollenkaan perinteisiä screenejä, vaan yritämme saada projisoinnista jotenkin orgaanisemman, ehkä voi sanoa että rikotumman, elementin lavalle. Tekstiilit muodostavat eräänlaisia “lippuja” joita käytetään myös itsenäisinä kineettisinä elementteinä osana näyttämökuvaa.”

Freundlich kertoo, että ideasta tekee kiinnostavan se, että tämän melko yksinkertaisen perusajatuksen toteuttaminen on detaljitasolla varsin haastavaa, koska kankaalle syntyvä kuvaefekti on hyvin herkkä.

“Se on herkkä esimerkiksi kankaan asemoinnille ja projisoinnin suunnalle, eli toteutus vaatii paljon tarkkuutta myös tanssijoilta. Mutta parhaimmillaan – kun vaikkapa kankaan luontainen liike ilmassa tukee juuri sopivasti virtuaalihahmon liikettä ja kun hahmon koko osuu täsmälleen oikeana suhteessa live-esiintyjiin – illuusio voi olla aika maaginenkin.”

Virtuaalihahmo koreografiassa

Yksi Tero Saarisen kantava ajatus tässä teoksessa on ollut, että ei pyritä mitenkään piilottamaan “taikatemppua” vaan pikemminkin päinvastoin, tuomaan näkyväksi se, miten illuusio luodaan, tinkimättä kuitenkaan sen tehosta.

“Esiintyjät luovat koko ajan näitä asioita näyttämölle. Tanssijat esimerkiksi osallistuvat myös valoelementtien siirtelyyn ja suuntaamiseen osana koreografiaa. Eli teknistä ja toiminnallista viilausta ja harjoittelua tarvitaan paljon, mutta tuntuu että tässä ollaan ehkä löydetty jotain aika kiinnostavaa, enkä ainakaan itse ole ihan täsmälleen tällaista projisointitoteutusta nähnyt vielä näyttämöllä.”

Freundlichin mielestä virtuaalihahmon mukaantulo on vaikuttanut Saarisen koreografian suunnitteluun.

“Totta kai ensisijaisesti mennään tanssi edellä, eikä fokus voi olla liikaa tietyn teknisen efektin toteuttamisessa. Mutta kun lähtökohtana on, että tanssijat ovat koko ajan muodostamassa kuvaa kun sitä tarvitaan, se myös määrittää paljon esimerkiksi sitä, mihin kohtaan näyttämöä tarvitaan joku esiintyjä kankaan kanssa. Tai voi olla, että projisoinnin suunnan vuoksi tiettyä aluetta näyttämöstä ei pysty hetkellisesti käyttämään, mikä tietysti asettaa isojakin reunaehtoja liikemateriaalille.”

Third Practicen avoimia harjoituksia voi seurata Suomen Kansallisteatterissa 17. - 18. toukokuuta.

Mykkäelokuville kunniaa

Freundlich on tehnyt kolmetoista tanssielokuvaa, viime vuosina yhdessä Valtteri Raekallion kanssa kaksi. Heidät on palkittukin useasti mykkäkomedialle kunniaa tekevästä Cold Storage -elokuvasta (2016). Se on riemastuttanut eri puolilla maailmaa kuvauksellaan jääkalastajasta, joka löytää jäätyneen mammutin kaverikseen. Freundlich ja Raekallion valmistelevat nyt Ruotsin television tilaamaa, Huippuvuorilla kuvattua Fram-elokuvaa .

“Minua kiinnostaa tällä hetkellä ehkä eniten tanssielokuva, johon tanssi on “ujutettu” mukaan, eli että voi tehdä tanssielokuvaa, jota ei välttämättä tarvitse edes katsoa tanssielokuvana, vaan ihan vaan leffana. Juuri nyt eniten inspiroivia lähtökohtia ovat muun muassa klassiset mykkäelokuvat ja vaikkapa Gene Kellyn tapa kuvata tanssikohtauksensa .”

Minna Tawast

Thomas Freundlich ja Valtteri Raekallio kahvitauolla Framin kuvauksissa. Kuva Thomas Freundlich