Kysyimme Nukketeatteri Sampolta, TOTEM-teatterilta ja Tanssiteatteri Raatikolta kolme kysymystä. Näin vastasi tuotantopäällikkö Henna Lundberg Samposta:

1. Mitä haasteita lasten ja nuorten katsojien tavoittamisessa on tällä hetkellä?

Meillä Sampossa suurin katsojaryhmä on päiväkodit, joiden käynneissä on nyt tapahtunut selkeä notkahdus. Tämä johtuu päiväkotien huonosta tilanteesta ja siitä, että niiden henkilökunta on vähennetty minimiin. Ryhmien teatterissakäynti on kiinni aktiivisista vanhempainyhdistyksistä, kun perheiltä ei saa enää kerätä rahaa teatterikäynteihin.

Sen sijaan yksittäiset kävijät, kuten perheet, tuntuvat käyvän esityksissä jopa aiempaa paremmin. Tämä ei suinkaan paikkaa ryhmien vähenemisestä johtuvaa katsojakatoa arkiaamujen esityksissä. Kausiesitysten suosio on pysynyt lähes ennallaan eli ihmiset käyvät edelleen teatterissa jouluna ja pääsiäisenä.

2. Millaisista teatterin sisällöistä digimaailman ympäröimät lapset ovat kiinnostuneita?

Lasten pääsy teatteriin olisi tärkeää siksi, etteivät he jäisi jumiin digitaaliseen maailmaan. Lapsikatsojat eläytyvät ihan eri tavalla esityksiin, joissa on vuorovaikutusta. He esimerkiksi kommunikoivat luontevasti nukkien kanssa.

Tuntuu, että erityisiä ja syvempiä elämyksiä lapsille tarjoavat esitykset, joissa he pääsevät osallistumaan esityksiin jollain tapaa itse. Lapset laulavat mukana tai osallistuvat esimerkiksi lavastuksen tai äänimaailman tekemiseen.

3. Minkälaiset pienten lastenteattereiden toimintamahdollisuudet ovat?

Monet teatterit tekevät lastenesityksiä ennalta tutuista tarinoista, joiden markkinointi on helppoa. Isot teatterit myös voivat tehdä lastenesityksiä suurella volyymilla muiden esitysten rinnalle. Yleisö menee usein sinne, mitä näkyvimmin tarjotaan.

Ammattimainen lastenteatteri on tällä hetkellä Suomessa uhanalainen laji. Olemme käyneet muun muassa Suomen Teatterit ry:n Tommi Saarikiven kanssa keskustelua tilanteesta. Olen myös vertaillut Helsingin, Espoon ja Tampereen tilannetta. Erityisen huono kaupungin tuen taso on Helsingissä.

Usealla eri mittarilla arvioiden ammattimaisen lastenteatteritoiminnan tulevaisuus on uhattuna, mikäli asiaan ei alan rahoitusrakenteessa aleta kiinnittää huomiota. Ongelma näkyy sekä valtion että ylläpitäjäkaupunkien kulttuuritalouspolitiikassa. Joulukuussa 2018 Helsingin kaupungin kulttuurilautakunta oli leikkaamassa Nukketeatteri Sampon ennaltakin matalaa toiminta-avustusta. Tällä kertaa teatteri kuitenkin säästyi leikkauksilta.

Lue mitä kysymyksiin vastasivat TOTEM-teatteri ja Tanssiteatteri Raatikko Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 2/2019. Mukana myös ajatuksia oululaiselta Teatteri Akseli Klonkilta.

Kuva Tanssiteatteri Raatikon esityksestä Unikon satuja, näyttämöllä Elina Saavalainen, taustalla Elisa Salo. Kuvaaja Matti Rajala.