Kaikissa koreografi Elina Pirisen (s. 1982) tekemisissä on mukana ihmisen sisimmän etsiminen. Minkälaisina muotoina sisin toteutuu taiteessa? Pirisen koti oli taidemyönteinen, taiteiden tekeminen ja seuraaminen luonnollinen osa elämää. Kotoa ja pitkäjänteisen affektiiviselle taiteelle omistautumisensa kautta Pirinen on oppinut katsomaan maailman, ihmisen, eläimen ja luonnon luontoja ominaan ja yhdessä. Hän sanoo olevansa psyykkiseltä sietokyvyltään vahva ja empaattinen.

”Affektiivisia asioita sanoitettiin kotona, tunteet ovat minulle tuttuja ja turvallisia. Perheessäni kannetaan myös toisten olevaisten huolia.”

Psykoanalyyttisessa tutkimuksessa affektit liitetään tunteisiin; ne ilmenevät ruumiin ja mielen rajapinnalla. Affektit ovat myös laajempia ja epämääräisempiä kuin puhdas subjektiivinen kehollinen tuntemus.

”Tulen varmasti viettämään koko elämäni piilotajuisen ruumiin aktiviteetin, subjektin ja objektin sekä sisäisen ja ulkoisen välisen yhteyden rakentamisen parissa. Se kaikki on yhteydessä ikuisuuteen. Sisäisen fantasian sanoittaminen, etsiminen ja tukeminen osana henkilökohtaista ja rakenteellista maailman järjestäytymistä kuuluu olennaisesti feministiseen ajatteluun ja subjektin monimutkaiseen emansipaatioon.”

Pirisen maailmassa tanssi, musiikki ja kuvataide ovat lähellä toisiaan, ne herättävät hänen kehossaan samankaltaisia asioita. Tanssin ja musiikin harrastamisen hän aloitti viisivuotiaana Nurmeksessa ja pitää molempia yhtä tärkeinä.

”Omassa taiteessani ajattelen affektioita abstrakteina ja konkreettisina ruumiillisen olemisen tiloina enkä tunneilmaisuna. Affektien ja ruumiillisuuden välinen suhde voi rakentaa toisenlaista mielekkyyttä kuin kieli. Siinä on jotakin esikielellistä. Sillä tavalla myös väylä psykodynaamiikkaan on kauniisti auki.”

Pirinen pyrkii rakentamaan sisäisen ja ulkoisen välille liikettä. Hänelle dynaamisuus taiteessa tarkoittaa dynamiikkaa peittämisen ja paljastamisen, yksityisen ja yhteisen välillä, intiimistä ulos ja maailmaan sisään. Hän puhuu luontevasti ’ruumiista’ eikä totutummin ’kehosta’.

Piristä harmittaa ja naurattaakin, kun hänestä puhutaan ”psykoanalyysi-taiteilijana”. Hänen lähipiiriinsä kuuluu analyyttistä potilastyötä tekeviä ihmisiä, eikä hän halua antaa taiteilijapraktiikastaan harhaanjohtavaa kuvaa.

Lue koko Sara Nybergin artikkeli Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehdestä 2/2019.

Kuvassa Elina Pirinen esityksessä Lover of the Pianist, kuvaaja Elina Brotherus.